Monday, April 17, 2006

Hyvä Kristiina!

Olipa hauska kokemus. Olin tanssii tähtien kanssa –ohjelman studioyleisössä hurraamassa Krisseä jatkoon. Ja Keränen pussasi naista joka istui minun vieressäni. Läheltä piti, dämn! No hyvät Riialle, tuli sentään suukko kaveripiiriin.

Olin ensi kertaa tuollaisessa suoran lähetyksen kuvauksessa. Kaikki sujui rasvattuna ja hallitusti. Oli kiinnostavaa seurata kameratyöskentelyäkin. Studiolamput poltti niin, että taju meinasi lähteä.

Katsomon fiilis ei kokonaisuudessaan välity kameroiden läpi, eikä erityisestikään tanssiesitysten synnyttämä fiilis ja se kuinka taitava kukin pari on. Tuomarit todellakin antavatkin pisteensä täsmälleen oikein, sen perusteella mitä tänään näin. Turha rutista kotisohvalla tai keskustelupalstoilla, joissa käy kauhee zuhina (en linkkaa, grrrr).

2 comments:

Leena said...

Z:kin oli mukana.


Itse pitkäaikaisena chat-tutkijana jäin miettimään keskustelupalstojen kiukkua tämän 'kilpailun' lopputuloksesta ja tuomaripisteistä. Johtoarvaukseni siitä mikä tässä lopputuloksessa joitakin suomalaisia raivonpartaalle suututtaa on lähinnä se, että joku menestyy vaikka ei seuraa sääntöjä pilkulleen. Onhan se kertakaikkisen kamalaa sellainen, heh.

Anu said...

Kappas! Minäkin jopa katsoin tuon jakson, jostain puolivälistä alkaen - ollaan nimittäin Lapissa TV:n ulottuvilla. Se oli kyllä yllättävän hauskaa katsottavaa.

Sympatiani olivat ehdottomasti Kristiinan ja kumppaninsa puolella, ja heillä oli tosi jännä numero. Mutta muillakin oli hyviä esityksiä, joten siinä saattoi aavistella, että paikan päällä välittyi jotain mitä ruudun kautta ei, siinä määrin innostunut oli tuomareiden vastaanotto verrattuna muihin. Tuomaristolla meni jotenkin pasmat sekaisin, eivät välittäneet enää kaikista teknisistä jutuista vaan hehkuivat vaan innostusta. Se oli hauskaa.