WoW verilöyly

Itsekin olen jokunen vuosi sitten törmännyt tapaukseen jossa verkkoyhteisön jäsen kuolee oikeassa elämässä. Tällainen on aina hieman hämmentävää vainajan virtuaaliystäville, jotka ovet tunteet vain joidenkin puolin representaation tai pelihahmon. Mutta virtuaalihautajaisia pidetään siinä missä virtuaalihäitäkin.

World of Warcraftissä joku kuoli (irl) ja hänen verkkoystävänsä päättivät pitää pelissä muistotilaisuuden, kulkueen, johon kaikki saapuivat aseettomina, mitä hautajaisille sopivana pidettiin. Kaunis ajatus ja ele. Kunnes paikalle ryntää joukko muita pelaajia ja tappaa koko hautajaissaaton siihen paikkaan.

[Ihan sairasta ja hillittömän hauskaa. tai siis mä nauroin ihan vääränä kun kuulin tän, kaikki ei kuitenkaan reagoineet samalla tavalla.]

Googlevideo verilöylystä

Kanadassa taas

Mitäpä sitä paljon muuta keksisi mainita Montrealista kuin, että minä olen täällä. Kevät on viikon edellä Helsinkiä ja talot on hiukka isompia. Ilmastointi pelaa niin että hilse pöllyää.

Kyl mä tykkään et kiva kaupunki tää on.

Konffa on valtava. Ei ihan oman mielenkiintoni keskiössä mutta kyllä tässä kaikenlaista kiinnostavaakin eteensä saa. Nytkin xboxin käyttöliittymäsuunnitelijat kertovat duunistaan aika valaisevasti: kuinka visuaalisia visioita ja informaatioarkkitehtuuria taivutellaan teknisiin rajoituksiin...
HCI tyypit vaan on omanlaisiaan, siis erilaisia kuin artsifartsi osaston tekijät ja tutkijat, jotka ovat mieltyneitä asioiden monimutkaisuuteen ennemmin kuin yksinkertaistamiseen, jos nyt oikein kunnolla kärjistää. On niitäkin muutama muukin tullut tännekin norkoilemaan – vanhoja tuttuja suuressa maailmassa, toisista konffista. Konffarakastajakin pyörähti kulmilla, mutta painui takaisin kotikaupunkiinsa. Rendez vous viikonloppuna. Jee, onko totta että mulla on pitkästä aikaa treffit!?

Liitokset natisee

Eikös se ollut Whitney, joka muinoin lauleskeli, että "I'm every woman"?

Ensi viikon kun vielä saisi pysymään kasassa. Eipä silti, pidän noin yleisesti ottaen kiireestä, mutta kevään valmistumis- ja pääsykoerumba tarkoittaa tehtäviä ja deadlineja, joista ei voi livetä yhtään, ja sellaiset (tällaiset) tilanteet hieman hirvittävät. Ja mä olen kadottanut puhekyvyn kokonaan. Suusta tulee pelkkiä lausuntoja, suosituksia, selostuksia ja selvityksiä. Mahtavaa.

Hyvä Kristiina!

Olipa hauska kokemus. Olin tanssii tähtien kanssa –ohjelman studioyleisössä hurraamassa Krisseä jatkoon. Ja Keränen pussasi naista joka istui minun vieressäni. Läheltä piti, dämn! No hyvät Riialle, tuli sentään suukko kaveripiiriin.

Olin ensi kertaa tuollaisessa suoran lähetyksen kuvauksessa. Kaikki sujui rasvattuna ja hallitusti. Oli kiinnostavaa seurata kameratyöskentelyäkin. Studiolamput poltti niin, että taju meinasi lähteä.

Katsomon fiilis ei kokonaisuudessaan välity kameroiden läpi, eikä erityisestikään tanssiesitysten synnyttämä fiilis ja se kuinka taitava kukin pari on. Tuomarit todellakin antavatkin pisteensä täsmälleen oikein, sen perusteella mitä tänään näin. Turha rutista kotisohvalla tai keskustelupalstoilla, joissa käy kauhee zuhina (en linkkaa, grrrr).

ööö, kieliongelma

Auttakaa tietoviisaat aloittelijaa:

Englanninkielisessä artikkelissa viittaan suomenkieliseen käännökseen alkujaan ranskankielisestä Tintti-albumista. Minkä kielisiä nimiä minun tulee käyttää henkilähahmoista? Eli onko Tuhatkauno Professori Teophilus Tuhatkauno, vai Professor Cuthbert Calculus, vai Professeur Tryphon Tournesol?

Taide ja tähtitiede

Esitelmä:
Lauri Anttila: Tähtiä ja taiteilijoita

Aika: 18.04.2006 klo 18.00
Paikka: Helsinki, Tieteiden talo, Kirkkokatu 6

Tähtitiedettä on hyödynnetty taiteessa monin tavoin. Aurinkokellot ja muut taivaanmekaniikkaan liittyvät veistokset ovat perinteisiä aiheita, mutta alalle mahtuu paljon muutakin.

Järjestäjä: Ursa
Lisätietoja: Ursan toimisto, puh: (09) 684 0400, ursa a* ursa piste fi

Banzai!

Ostin lauantaina hulliksilta Bonsain, ja nyt olen epätoivoisesti yrittänyt löytää Xena-actionnukkeani siihen rehun siimekseen sitä vartioimaan. Tämän haircut-kliimaksin kirjaan ylös voidakseni sitten myöhemmin päivämäärästä tarkistaa kuinka pitkään sain tämänkertaisen viherkasvin pidettyä elossa. Pitäähän sitä aina kerran viidessä vuodessa edes vähän yrittää.

Ilmoitusluonteinen kysymys

Nythän on tosiaan niin, että mulla ei ole sen paremmin aikaa kuin juuri kiinnostustakaan päivitellä maailman asioita typoon. Bannereita on kiva tehdä aina silloin tällöin mutta mitään kivaa sanottavaa ei ole ollut viikko- tai vuosikausiin. Villi arvaus, että moraalitalouden yksityiskohtaiset viilailut eivät edusta kenenkään mielestä laadukasta sisältöä.

Mulle sopisi paremmin ottaa pieni teemallinen spurtti silloin tällöin ja antaa muuten typon pölyyntyä rauhassa. Mitä sanoo Leena? Satunnainen lukijakin saa tietenkin kommentoida, menisikö sisäpiirivitsin vienti liian pitkälle. Tai jotain.

"And I'm comfy like a cess-pool"

Huonoja uutisia vyöryy ovista ja ikkunoista. Taas tuli sellainen kauhusurupommi, että ensin naama väännähti mutkalle. Sitten seurasi epäuskoinen naurahdus, ja lopulta tyhjyys. Vastaanottokyky on täysin kadoksissa. Torjunta päällä. Tunnekeskus, mikä hypotalamus... täysin amputoitu. Kaputt. Jos on jotain ikävää tunnustettavaa kannattaisi tehdä se nyt, ei tunnu missään.

Pearl Jam ja puoliorpojen orkesteri

Ajattelin omistaa tulevat tieteelliset neronleimaukset Pearl Jamille. Mitähän mä olen nyt... neljä päivää antanut Ten'in soida samalla kun olen yrittänyt paukuttaa tekstiä sekalaisista aiheista.
(Parin päivän takainen basic-ohjelma on vitsi vain muodollisesti, ei sisällöllisesti.)

Levyllä on kaksikin versiota hittibiisistä Alive, studio ja live. Jälkimmäisessä yleisö hoilaa antaumuksella mukana. Mulla se herättää aika ristiriitaisia fiiliksiä, koska biisihän on tilitys puoliorpoudesta ja insestistä. Helvetin hieno ja kuvaava tilitys, mutta miltähän mahtaa bändistä tuntua, kun juuri siitä biisistä tulee se hitti, jonka sanat yleisö osaa ulkoa?

En ole ollenkaan varma, mutta olisiko niin, että juuri grungen mukana siirryttiin hittibiisien sanoituksissa uudenlaisiin, aika koviin ja ankeisiin aiheisiin ja samalla ilmaisuun, joka on ennemminkin toteava kuin ruikuttava?

Sama veri virtaa suonissa alusta asti

Kun bongasin, että Saara oli blogannut lapsuuden ammattihaaveensa, minun oli pakko tsekata oma "Kulta-aika lapsuuden" kirjani. (Kiitos äidille kun on siihen jaksanut kirjoitella.)
Mitä minusta tulee isona?
3-vuotiaana olen sanonut, että minusta tulee suutari.

Siis miten voi olla mahdollista, että minulla on ollut kenkäfetissi jo siinä iässä?

Kanssabloggaajani, materiaalisen kulttuurin tutkijaa, lämmittänee taas kyselykauteni kolme kovaa kysymystä:
[1 v. 10 kk.] Mikä se tää on? Kuka osti?
[2 v. 8 kk.] Missä tämä on tehty?

Haa, sitaattiskapa!

Minä nokitan:
“It teaches us that we shall escape from the ritual either/or choice between objectivism and subjectivism in which the social sciences have so far allowed themselves to be trapped only if we are prepared to inquire into the mode of production and functioning of the practical mastery which makes possible both an objectively intelligible practice and also an objectively enchanted experience of that practice; more precisely, that we shall do so only if we subordinate all operations of scientific practice to a theory of practice and of practical knowledge (which has nothing to do with phenomenological reconstitution of lived experience), and inseparably from this, to a theory of the theoretical and social conditions of the possibility of objective apprehension – and thereby to a theory of the limits of this mode of knowledge.”

Erityisen mieltäkiinnittävää on, että Bourdieun harmillisen tyypillinen tyylinäyte on täsmälleen yhden virkkeen mittainen.

Hyvä kapasitanssi

Kirjahyllyni aarteiston sekaan mahtuu myös angstihylly, eli vanhat sähkötekniikan oppikirjat. Tai angsti on ehkä lievää liioittelua sillä parikymppisen itseni mielestä virtapiirit ja verkot oli kyllä ihan kiinnostavia. Välillä vaan tuntui että puolet tekun maikoista teki kaikkensa jotta kukaan ei vaan vahingossakaan oppisi mitään. Tulee yksikin mieleen jolla on luultavasti halussaan epävirallinen reputtamisen suomenennätys.

"A capacitor is a circuit element that, like the inductor, stores and returns energy."
(Edminister J. (1983). Electric Circuits 2/ed. McGraw-Hill Book company.)

"Kondensaattoreita valmistava pörssiyhtiö Evox Rifa neuvottelee Suomussalmen tehtaansa henkilöstön kanssa "talkootöistä", joista maksettaisiin palkkio siinä vaiheessa, kun yhtiön taloudellinen tilanne on parantunut. [..] työntekijät tekisivät ainakin kesäkuun puoliväliin saakka ylimääräisen viikkotyöpäivän lauantaisin." [HS]


Työnteko on kuin panisi rahaa pankkiin. Onko liian kaukaa haettu metafora vertailla kondensaattorin määritelmää kondensaattorivalmistajan toimintaan? On. Luultavasti tää aukee vaan mulle, mutta mulla onkin ihan omat induktiosilmukat käynnissä. Se on kyllä mun paha ammattitauti, joka viimeksi tänään todentui. Vai pitäisiköhän ottaa kohteliaisuutena se kun olen kirjoittanut sanan aravalaina sijasta avaralaina, lukija jää epäilemään itseään olettaen että minulla on nyt taas joku supernokkelan älykäs ajatus menossa?

Basics

00 MA: kirjoita paperia emootioista ja kotiutumisesta
10 TI: litteroi haastatteluja
20 KE: kirjoita artikkelia kuluttajan kesyyntymisestä
30 TO: ryhmittele haastattelu-kommentteja
40 PE: kirjoita paperia pragmatistisen estetiikan soveltamisesta
50 LA: kirjoita paperia kotitalouden ympäristön syntymisestä
60 SU: kirjoita tulkintalukua
70 IF 60 < PHD THEN GOTO 00

Hmmmm…

Arvoisa apurahalautakunta,
”Elämä & Vaihtelu 2006” –tutkimushankkeelle myöntämänne tuki on valitettavasti hankeessa työskentelevän tutkijan putkiaivojen vuoksi haaskattu aiheen käsittelyn kannalta täysin toisarvoiseen hommailuun. Sopiiko, jos palataan asiaan ensi keväänä?
Kunnioittaen,

Kundit

Terveisiä vaan Artsulle ja Dissainille. Artsua kuvitti Sam Vanni, abstraktin maalauksen pioneeri Suomessa, Dissain oli tietysti itse Alvar ja molemmat sen verran messeviä jätkiä, ettei pari aprillibloggausta tunnu missään.

Uusi banneri ei mitenkään suoraviivaisesti jatka unikko-hengessä. Pahoittelut visuaalisista nyrjähdyksistä, jos. "Aestivate" on kesällä nukkumista, suvehtimista tarkoittava termi.

Hauskaahan se oli

Ah, my typo_n huhtikuun aprillituuletus teki hyvää. Designtraumoja on purettu ja kikateltu kovasti. Mutta nyt kun emansipoituminen on tältä kuulta hoidettu, on hyvä palata vanhaan tyyliin ennen kuin tähän leiskaan kiintyy, hui.

Heippa vaan! Moi moi

Tää on vähän kans nyt sellanen känniblogaus. Mut päiväkännit on tosi jees aina välillä. Mä olin vähän edustamassa nääs. Oli tosi kiva nähdä tyyppejä. Kaj oli siellä kans. Dissain ei tetenkään kun se on nyt Milanossa. Jannekin oli. Siis ei tää kuuluisa Janne, se Yliscz prkl Yliskzh eiku Ylischizoneuvos copi-peist, sehän se oli, vaan siis tää soittaja-Janne, se muusikko. Tai siis säveltäjä, kyllähän te tidätte. Ai nii, tsori, mä en osaa vielä linkata.

Oli siellä paljon kaikkii muitakin, esim. se yks elli, jonka nimee mä en ikinä muista, mut kuka tekee niitä vaatteita. Sen kanssa mä juttelin aika paljon. Ai mut mulla on känhnyssä kuva mä laitan sen tohon


Juu, oli hauskaa. Vaik Kajn kanssa kyllä tuli otettua ehkä vähän liikkaa kuppia. Niit tuoppei mä vaan vähän ihmettelin. Et ei ole kyllä käyttäjälähtösyyttä ja oluen saavutettavuutta paljookaan tuumailtu, eiks vaan?



Mä siitä sanoin Kajlle ja se sano et just siks ne ny julkasi niitä lattekuppeja ko niihinki sit mahtuu aika hyvin. Se on hyvä juttu se.
Mut juu, oli hauska juhlat, tosissaan. Yhtään en muista mikä oli aihe, mut se elli oli kyllä hauska. Tykkäisköhän se jos mä laittasin sille tekstarin?

Tuolia pukkaa

Mä olin piirtämässä ihan tavallista numero kolmosta paperille mutta vituralleenhan se meni. Ihan longolla koko kolmonen, tuskin sitä numeroksi tunnistaa. Mutta kun on noita tilauksia vetämässä ihan kiireeksi asti, niin aina tosta yhden näyttävän tuolin saa kasaan. Sen kun vaan lyö ympärille jotkut raamit, et se pysyy pystyssä. Saa muija hioa mitat ja piirustukset valmiiksi ja pistää pajan pojille taivuteltavaksi, ittellä on parempaakin tekemistä.

Hei taas! Heippa!

Ai kamala kun mä olen produktiivinen. Se on tää kotimaan atmosfääri varmaan kun pistää vibaa puntiin ja pensseleihin sutinaa, heh heh. Toi tossa ylhäällä, sen nimi on Aaltojen pauhu. Siinä on tommosia aika herkkiä yksityiskohtia, esim. noi viivat tossa. Ne on siis kieliä, sellanen musiikillinen viittaus, koska toi duuni on samalla mun oodi suomalaisille kulttuurisaavutuksille. Myönnettäköön, se ei ole ihan tyypillisintä mua, mutta kyllä se musta on ihan riittävän abstrakti. Pistetään CV:hen. Noin.

Tää tämmönen kirjottelu onkin kivaa. Mulla onkin paljon asiaa mielessä, esimerkiksi se, miten kauheen inspiroiva tää suomalainen meininki on. Täällä toi luonto ja tommonen alkukantainen rehti meininki on niin upeita. Et ihan tulee jetlag kun yhtäkkiä ikkunasta näkyyki pelkkää koivumetsää! Ja mä sentään bunkkaan keskustassa. On tää mahtavaa! Toi mun duuni kuvastaakin niinku just sitä, et ollaan rehtejä ja avoimia eikä kauheesti jauheta paskaa. Musta se aika hienosti heijastuu ton kompositiosta, eiks vaan?

Avaruusaaltoja

Ihmeellistä tämä bloggaaminen. Mitään sanottavaa en keksi, mut mä oonkin ollu aina enemmän muotojen perään. mmmmm – muodot. Bloggaankin siis vain muodon vuoksi, ehhe ehe.

Tervehdys! Hei Suomi!

Sau!
Leena ja heidi päätti perustaa kampaamon ja pari neuleblogia, joten ne pyysi että me, siis minä ja D alettais kirjottelee tänne kuulumisia.

No niin. Hei hei vaan kaikki! Mä tulen just Pariisista. Siellä oli mun näyttelyn avajaiset. Oli aika paljon populaa, ja ihan kivat arviotkin. Mä laitan valokuvia kyllä enemmän kunhan tässä ehtii vähän palautua. Tossa ylhäällä on kumminkin yksi öljymaalaus, mun mielestä aika kiva. Se kuvaa nykymaailman hektisyyttä.

D on tietysti Milanossa, mutta eiköhän sekin ehdi jotain kertoilla. Kyllä meillä molemmilla on noi muotoilu- ja kulttuuriasiat hyvin lähellä sydäntä ja meidän mielestä niistä pitää herättää keskustelua. Sitä me tässä blogissakin herätellään. Et ihmiset niinku tajuis. Mut en mä nyt jaksa, koska mä olen aika väsynyt ton reissun takia. Mut mä ajattelin, että on kiva lopettaa yhteen vitsiin tai oikeastaan sanaleikkiin, jonka mä hiffasin just äsken. Se liittyy muotoiluun must aika kivasti. Se menee niin, että tiedättekste, kuka on epäluuloisin suomalainen muotoilija? No se on Kaj Franck, tietysti. Kaj Franck, niinku kai frank, kyllähän te tajusitte? Aika hauska juttu, eiks vaan?