Friday, January 06, 2006

Triplahubaa

Anttilassa oli yksi lempileffoissani hieman alennettuun hintaan, joten pääsin pitkästä aikaa taas nauraa räkättämään Kubrickin Dr. Stangelove:lle joka oli vielä hauskempi ja oivaltavampi kuin muistinkaan. Jotenkin vaan se Ydinpommin selässä ratsastava cowboy on muodostunut minulla suorastaan ikoniseksi kuvaksi Amerikkalaisista. Eikä tämä kylmästä sodasta kertova komedia ole päiväänkään vanhentunut jos viimevuosien maailmanpoliittisia tapahtumia katselee. Viholliset on vaan vaihtuneet, mutta edelleen voi näköjään pari hullua poliitikkoa ja sotilasta sotkea kaikkien muiden elämän aika kohtalokkaalla tavalla.

DVD:n ekstroina tulleiden dokumentaaristen pätkien mukaan Peter Sellers oli suorastaan erikoistunut esittämään monia rooleja elokuvissa, joten Outolemmen kolmoisroolinsa ei ollut suinkaan hänen ensimmäinen. Näyttelijästä kyllä paljastuu paljon tällaisissa duuneissa joissa hänen luomaan hahmoaan on niin helppo vertailla hänen luomaansa toiseen hahmoon, saman ohjaajan ohjaamana, samassa lajityypissä ja tarinassa. Ryhti, rytmitys, puhetyyli ratkaisevat paljon - mistä se muuntautumiskyky keneltäkin tulee, ja mitkä on ne maneerit jotka toistuu hahmosta hahmoon?



Kaikkien aikojen hulvattomimmat kolmoisroolit olen nähnyt parissa Xenan jaksossa (Warrior... Princess... Tramp ja Warrior... Priestess... Tramp), joissa Lucy Lawless ei esitä ainoastaan soturi Xenaa, huikentelevaista Megiä ja prinsessa Dianaa (!) tai neitsytpapitar Leah:ia vaan myös kaikkia edellä mainittuja tilanteissa joissa he yrittävät esittää niitä kaikkia muita henkilöitä. Näissä ei tekonenät ja peruukit tule avuksi sillä kummankin jakson juonen juju on nimenomaan se että kaikki kolme henkilöä ovat täsmälleen samannäköisiä, vain persoonallisuudet ja taidot vaihtelevat. Lawless siis tekee kolme erilaista hahmoa per jakso joista jokainen vielä yrittää teeskennellä niitä kahta muuta hahmoa eli tavallaan yhdeksän eri "presenssiä" samassa jaksossa. Ja hän näyttelee sen kaiken suorastaan nerokkaasti niin että tarkkaavainen katsoja voi ennen juonellista paljastusta arvata kuka henkilöhahmo missäkin kohtauksessa esiintyy, mutta ei liian helposti. Huikeeta.

2 comments:

opilas said...

Tämä ei ihan suoraan asiaan liity, mutta:
Armeija-aikoina jouduttiin usein mittaamaan, että missä karttapisteessä se meidän potero on. Inttilogiikalla sitä ei selvitetty esim. gps:llä, (koska "jos tulee ydinsota, niin ne satelliitit on ihan hyödyttömiä". Tavallaan vois kuvitella, ettei atomisodassa se mittailu enää ole ihan ekana mielessä) vaan vetämällä rautavaijeria pitkin Kainuun kurjimpia kitumaita.
Ja nyt tämän liikapitkän jutun "punchline". Se vaijeri nimittäin kietaisiin metallikiekon ympärille. Ja sitä kiekkoa me sanottiin Xenaksi, kun sillä oli siinä sarjassa vähän sen näköinen ase.
Ja niin ajatus soturiprinsessasta lämmitti vähän aikaa armeijakurjuudesta kärsivien sotapoikain sielua. Mutta vain vähän.

Leena said...

ooh, aika sexikästä.