Sunday, January 01, 2006

The Time Traveler's Wife

Tiedättekö sen tunteen kun on ahminut melkein koko viikonlopun hyvää, paksua romaania ja yhtäkkiä se onkin melkein lopussa ja ei halua sen loppuvan ikinä vaikka haluaakin tietää miten tai mihin se loppuu, ja sitten yrittää vähän säästellä ja tekee välillä jotain muuta kuin lukee, vaikka bloggaa ja jopa harkitsee tiskaamista, että se ei loppuisi ihan vielä?

8 comments:

Raisa said...

Tiedän! Täsmälleen! Ja kun yrittää lukea vielä oikein hitaasti. Mikä kirja oli kyseessä, saako kysyä?

Samankaltainen haikeus valtaa mielen kun tajuaa ettei voi koskaan enää nähdä ensimmäistä kertaa niitä parhaita elokuvia.

Leena said...

Niin, onneksi jotkut kirjat ja leffat kestää monta lukua/katselua, mutta eihän se ole ollenkaan sama asia enää. huokaus.

kirjan nimi on tuossa otsikossakin: Aikamatkaajan vaimo, Audrey Niffenegger.

Raisa said...

Äh, en taas näköjään osaa lukea otsikoita. Niinhän tuo on :) kiitti tiedosta.

Mikko Moilanen said...

Se on erittäin tuttu tunne, kun harmittaa mielettömästi kirjan lähestyvä loppu. Tuo oli sen sijaan uutta, että loppua voisi pitkittää.

Leena said...

Voi pitkittää joo, mutta ei kovinkaan pitkään, tälläiset kirjat on kuitenkin luettava silloin kuin luetuttaa.

Anu said...

Nyt mäkin luen tota, se oli mulla joulun yli lainassa Heidiltä mutta havahduin raottamaan kantta vasta sun bloggauksesta. On se ihana. Ne kohdat kun Henry on 36 ja Claudia 13 ovat erittäin kutkuttavia. Vähän hävettää. Mutta vain vähän.

Leena said...

Meidän täytyykin sit käväistä aikamatkustuskahveilla kun oot saanut sen loppuun.

Anu said...

Kyllä!