Strike a pose...

Vuonna 2000

25 % naisista ja 29% miehistä uskoi, että
"muotia luodaan vain jotta muotiteollisuus keräisi voitot".

Kuitenkin samassa kyselyssä 91% vastaajista pitää vyölaukkua "junttina" ja 3% uskoo olevansa keskivertosuomalaista tyylittömämpiä.

Lähde: City-lehden muotikysely.

Luvussa Herbert Blumerin erinomainen artikkeli muodista ei suinkaan (luokka)erottautumisen välineenä vaan yhteisen valinnan ja maun tuloksena.

[myöhemmin:] Luentosarjassa, johon muodinkin käsittely liittyy, tulee seuraavaksi kulttuurikritiikki, lähinnä kulutuskritiikin hahmossa. Luennon slaideja tehdessäni kiinnostuin tarkemmin selvittämään vuoden 1968 tapahtumia Euroopassa ja maailmalla. Vatsaa vääntävää uutta ymmärrystä orjuuden historiasta (Martin Luther King Jr. murhattiin -68) ja Maon Kulttuurivallankumouksesta (-68 niin ikään). Ihan uusi termi "teacher holocaust" jälkimmäiseen liittyen. Ja ei siinä mitään että vatsaa vääntää, mutta pahoja aavistuksia, että jos luennolla kysyn, onko kukaan kuullut Kiinan kulttuurivallankumouksesta, yhtään kättä ei nouse. No, nytpähän kuulevat, situationisteista, Maosta, Kingistä, Tommie Smithistä ja John Carlosista (Googlettamaan siitä. Propseja jos nimet liittyivät tapahtumaan ilman hakuja).

Mutta kun en tajua. Aina välillä kyselen oppilailta, onko se tai tuo nimi taikka ilmiö tuttu. Ei ole, yleensä. Sen ymmärrän, että muotoilukoulutukseen ei kuulu paljoa yleissivistäviä juttuja, mutta eikö näillä ihmisillä ole kavereita yliopistossa tai muuten vain asioita muistavia ja seuraavia? Vai eikö ne keskustele asioista? Kun kyse ei ole siitä, etteikö kiinnostaisi. Keskustelut, kysymykset ja kannanotot tunnilla ovat olleet hyviä ja innostuneita. En ymmärrä.