Kirjanpitoa ja argumentatiivista mutinaa

Mihin mun rahat kuluu? Tyypillisesti jakauma kaupparetkellä menee näin:
Omaa ruokaa 22,45, kissoille ruokaa 15,30, käyn kahvilla 6e ja 3 kirjaa 49,70.

Mukava tulla himaan hyvän kirjan kanssa. Noista yksi on Paul Austerin Brooklyn Follies, josta ihan oikeasti olisi kannattanut odottaa pokkaripainosta, mutta kun teksti lähti vetämään heti ja mä nyt vaan halusin sen. Mun versio perjantaipullosta.

Muuta mukavaa: proffa soitti ja kysyi mistä aion pistää paperin kevään Design & Emotions-konferenssiin. Konferensseihin pitää yleensä laittaa lyhyt abstrakti hyvissä ajoin ja tämän deadline on ensi tiistaina. Ajattelin käsitellä sitä, miten 'emootiot' konkretisoituvat kotiutumisprosesseissa.

Kollegalla on aineistossaan perhe, jossa ensimmäisessä haastattelussa puhuttiin siitä, miten mies vaan pelaa koneella vaikka vaimo ja tytär dissaavat. Tällaisten kärhämien kuvaaminen on tyypillistä kotiutumiskirjallisuudessa yleensäkin. No, toisella haastattelukerralla kundi oli lähtenyt kävelemään. Mutta se ei mene niin, että tietokoneen kotiutuminen aiheutti avioeron, vaan niin, että kundin preferenssit todellistuivat pelaamisessa. Välinpitämättömyyskin on emootio. Joka suomeksi lienee tunnetila. Mun oma aineisto on paljon rauhallisempi. Ei patologioita eikä suuria tunteita. Hyvä aineisto.

Sivumennen sanoen, yhä enemmän alan kallistumaan siihen, että ei ehkä pitäisi ollenkaan puhua esineiden ja tuotteiden kotiutumisesta, vaan käytön ja käytäntöjen kotiutumisesta.