Wednesday, November 16, 2005

Ei saa brändätä kuin itseään


Tämä on vakava juttu. Mun pitää vaihtaa sukunimeä.
Kuva artikuloi ensimmäisen ehdokkaan. Olisiko Kiisseli mitään?

11 comments:

Raisa said...

Mahtava projekti! *Aplodeeraa seisaallaan*

Jos homma oikeasti kiinnostaa, hanki käsiisi Suomalaisuuden liiton julkaisema kirja "Suomalaiset sukunimet" tms. Siihen on listattu vapaina olevia (v. 1994) olevia sukunimiksi hyväksyttyjä nimiä. Jos nimeä ei väestörekisteristä löydy, on sen saaminen omaksi nimeksi läpihuutojuttu.

Kun me etsimme omaamme, huumorisarjan loppusuoralle pääsivät Hartia, Luumu ja Kulho (lapsi Luumu-Kulho).

heidi said...

Parhain Raparperi, kiitos, mutta mun motivaatiot on valitettavasti täysin ala-arvoiset. Havahduin näet siihen tosiasiaan, että mun sukunimellä ei ikuna päästä helpostilausuttavien, mieleenjäävien klassikoiden seuraan. Siispä, nimi vaihtoon. Mut kiitos neuvosta. Kiisseleitä on valitettavasti olemassa, eikä ainakaan stadin puhelinluettelossa ole yksinäistä herra Kiisseliä jota voisin alkaa vonkaa.

Leena said...

Minuun tehoaa sukuniminä parhaiten sellaiset lyhyen jämäkät eläimet. Karhu.
Kissa.
Ötö (eli ötökkä).

Kafkakoski said...

Tuon Kiisseli-nimen valitseminen on kyllä aika riskaabelia. Ajattelehan kaikkia niitä pilasoittajia, jotka soittavat sinulle vain siitä syystä, että sukunimesi on kiisseli: "Anteeks, väärä jälkiruoka. Piti soittaa Viinerille, hi-hi-hi..."

Miten olisi Iissel?

heidi said...

Leena, kun nyt olisi tarkoitus tehdä ihan klopaali vaikutus, et suhun tehoaminen ei pelkästään riitä. Toisekseen, Freudilla olisi varmaan paljonkin sanomista siun kissoihin ja karhuihin. Kiisselissähän ei onneksi ole tunnettuja syväanalyyttisiä piilomerkityksiä.

Kafkakoski, en ollut ajattellut asiaa tuolta kannalta. Viiner nimeäkin voisin harkita, hm? Mukavan internationaalinen kaiku siinä.
Vaan Iissel, niin kivasti kuin suussa pyöriikin, ei oikein rimmaa heidin kanssa, eihän?

Raisa said...

Eikö tehokkainta ja mieleenjäävintä olisi yksikirjaiminen sukunimi? O taitaa olla aika käytetty mutta onhan noita muitakin. Heidi A? Heidi E? Heidi H?

Ei huono.

Leena said...

Mämmilläkään ei varmaan ole mitään piilotajuisia merkityksiä Freudin ikonografiassa.
Maemmi.

Symppaan myös Raisan idea yhdestä kirjaimesta, mutta voisi valita hieman dynaamisemman kirjaimen.

Heidi Z

Anu said...

Mä nyt kyllä vähän protestoin, mun mielestä sulla on jo helposti lausuttava ja hyvinkin mieleenjäävä sukunimi.

Leena said...

niin, ja jos sen alkuperäisen kääntäisi englanniksi niin suosio maailmalla olisi taattu.

heidi said...

No nyt siellä jo piruillaan. Anulle kiitoksia, sanasi lohduttavat =D.

Anonymous said...

Mä vaihdoin nimeä kolmisen vuotta sitten - keksin nimen. Musta tuli MANTU. Se on hyvä nimi, mutta kaikkein eniten olisin halunnut olla Räiskälevuori. Se olisi ihanan peppimäinen nimi. Herkullinen, hykerryttävä ja samalla kuitenkin maantieteellisen osan sisältävä (vuori), jolloin "kiinnittyisi vahvasti suomalaiseen sukunimiperinteeseen". Olin ällistynyt kun MANTU oli vapaa nimi. Rakastan nimeäni. Entinen nimi oli mieheni VÄYRYNEN. Ei ole ikävä. t:http://blogit.yle.fi/Eve_Mantu