Ollaas vaihteeksi asiallisia.
Osaston tutkimushommissa on meneillään jonkinlainen murrosvaihe. Nyt (vihdoin) jatko-opiskelijoita, tutkimus-proffia ja rahoitusta alkaa olla sen verran, että aivan alkutekijöistä ollaan pääsemässä jo jotenkin jäsennettyyn toimintaan. Mä olen syksyn aikana osallistunut erilaisiin työryhmiin, joissa on haettu sitä, että millä tavalla osaston opetus- ja tutkimusalueet nimetään ja millaista henkilökuntaa alueen maisteriopetus ja tutkimuksen veto tarvitsee jatkossa.
Mä näen opetuksen ja tutkimuksen erittän henkilövetoisena asiana. Sen vuoksi ehdotin, että voitaisiin tunnustaa, että muotoilu jakaantuu ainakin kahteen vakaumuksellisesti toisistaan poikkeavaan leiriin. Toisessa ovat Kaj Franck-tyyppisen tuotekeskeisen muotoilun ihmiset, toisessa prosesseista kiinnostuneet tyypit, joille muotoilu on sosiaalinen eikä henkilökohtainen asia. Molempien jäljiltä voi syntyä samanlainen esine, mutta työskentelyprosesit ja niiden vaatimat resurssit on erilaiset. Eroa voisi tehdä vaikka sillä, että jos tuote-tyyppi tarvitsee muotoilun filosofiaa, prosessi-tyyppi tarvitsee sosiologiaa. Vaikka. Tuote-tyyppi näkee tuotteen arvona sinänsä, prosessi-tyyppi pitää tuotetta sosiaalisen verkoston oleellisena osana.
No, tämä on tietysti mun kieltä, mähän alan olla jonkinlainen karvalakki-versio meidän sosiologi-proffasta. Mutta, jos palaa takaisin noihin virantäyttöjuttuihin, niin ongelmaksi tulee se, että millä helvetillä tuon kaltaiset, opetuksen ja tutkimuksen kannalta massiiviset näkemyserot kirjoitetaan sisään selostuksiin? Ja laajemmin, miten ylipäätään mallinnetaan kaavioihin inhimillinen tekijä? Siis se, että kun nyt sitten piirrellään kaavioita osaston toiminnasta 2015, niin miten kaavioihin ja malleihin voitaisiin sisällyttää se tosiasia, että eri kylttien alla on ihmisiä, jotka omalla persoonallaan vaikuttavat homman toimintaan?
Tietysti tämä liittyy omaan duuniinkin, koska haeskelen ratkaisua aineiston järjestelyyn ja analyysiin. Juttelin yhden systeemianalyytikon kanssa, koska Silverstonen moraalitalous-härveli on periaatteessa yksinkertainen systeemiteoria siitä, miten kotitalous-systeemi pyrkii ratkaisemaan itsenä ja itsestään teoreettisesti erotettavissa olevan toisen systeemin välisen samanaikaisuuden ongelman. Oli ongelma mikä hyvänsä, kotitalous ratkaisee sen kotiuttamalla objekteja. Sanoo Silverstone. Noin mallintaminen ei tietenkään sinänsä vastaa mihinkään, mutta pintauttipahan kaavioiden käytettävyyteen liittyvän ongelman.
Ettäs tiedätte.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment