Joku yrittää käynnistää autoa kadulla. Yrittää, yrittää, yrittää. Hetkittäin kone urahtaa lupaavasti mutta palaa sitten vaimeaan säksätykseensä. Lopulta se käynnistyy, jää tyhjäkäynnille, lämpenemään. Onkohan se se metallinsininen pitkänokkainen peltikukko joka on talvehtinut kiepissä tuossa vastapäätä? Sen kohdalta ei ole voitu aurata ollenkaan ja ylle on kasvanut mahtava lumivalli. On aika herätä, nousta ja lähteä.
Ah! Näin perinteellisiä stressiunia, joissa yritetään tehdään samoja asioita kuin valveilla ja ne menevät todenkaltaisella varmuudella pieleen, ja vielä komeasti. Jostain syystä olo on puhdistunut. Ihan kuin unet olisivat tehneet tehtävänsä. Eikö stressiuni juuri irvaile sille vakaalle uskomukselle, että planeetta nyrjähtää kiertoradaltaan, kun myöhästyn bussista? Viimeöisessä unessa portfolion sivujen PRINTTEIHIN OLI ILMAANTUNUT HIRVITTÄVIÄ MUSTIA RAITOJA! Miten dramaattista! Miten mielenkiintoista!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment