ja kuitenkin on. Hukkasin pyöränavaimeni, sen ainoan. Mulla ei ole varaa tähän. Budjetti kaatuu pian ja pahan kerran. Mulla ei ole varaa sahauttaa pyörää auki (siinä on stydi lukko) eikä varaa kulkea julkisilla. Sitä paitsi mun todellakin pitäisi tehdä jotain aivan muuta kuin juosta pyöräasioissa ympäriinsä.
Miksi näin käy juuri silloin, kun kaikkein, kaikken vähiten saisi käydä.
Portfolion tulostaminen on nyt ihan hilkulla, niinkuin se on ollut jo jonkin aikaa. Sekin maksaa hirmuisesti. Printtifirmojen välillä on kyllä hurjia hinteroja. Sitten pitää lähetellä portfoliota ympäriinsä. En ole koskaan ennen tehnyt sellaista; olen aikaisemmin saanut kaikki työt tarjottimella. Opiskeluaikana en kertaakaan etsinyt kuvitustöitä, mutta jotenkin vain tein niitä vähän väliä. Ja mukavasti palkattuihin uusmediatöihinkin pääsin aina suhteilla. Nyt ei mikään tule helposti.
Niin, se runomaailma, jota ounastelin viime merkinnässä. Kyllä, jotain on syntymässä. En taida kuitenkaan laittaa blogiin vielä julki. Olen myös lueskellut runoja. Mun pitäisi kyllä löytää tähän moodiin paremmin sopivia innoittajia. Lörpöttelijöitä. Manner, Turkka ja Tranströmer ovat niin - vakavia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment