Uteliaisuus vetää Kuukkeli-gaalaan. Kuka voittaa? No, pakko myöntää, että paljon enemmän kiinnostaa, miltä kukakin näyttää. Jos menisin, pitäisi jättää jooga väliin. Ehkä vain piipahdan gaalassa myöhemmin illalla? Eih, en tiedä! Oikeastaan hauskaa, että edes mieleeni tulee että voisin mennä sinne, sehän tarkoittaa että tunnen jo kuuluvani bloggaajiin. Siihen vaikuttanee se, että meillä on tällä hetkellä parisenkymmentä aktiivista lukijaa, lisää on tippunut lisää tasaiseen tahtiin. Olen kirjoittanut pöytälaatikkoon ja kiintolevylle liian kauan.
Kunderan Identiteetti oli mainio. Siinä oli monenlaisia filosofisia, draamallisia ja kielellisiä tasoja, nyt mua kiinnosti erityisesti psykologinen taso: se kuvasi (aivan tavanomaista) keski-ikäistä pariskuntaa, jotka niinsanotusti rakastivat toisiaan mutta olivat toisilleen jonkinlaisia maailmassa toimimisen ja tuntemisen välineitä. Jean-Paul sanoi, että hän pystyi tuntemaan empatiaa esimerkiksi sodassa raiskattuja naisia kohtaan vain, jos kuvitteli Chantalin raiskattujen joukkoon. Chantal taas oli viettänyt vuosia aikaisemmassa turvallisessa, turruttavassa avioliitossaan vain odottaen miestä joka pelastaisi hänet. Kun hän tapasi Jean-Paulin, hän lähti saman tien. Pahimpia väristyksiä mussa herättivät upeasti kuvatyt tilanteet, joissa Jean-Paul näki Chantalin yhtäkkiä vanhana tai outona, ei ollenkaan sinä naisena, jota hän rakasti. Hänen rakkautensa katosi kokonaan, kun toinen ei näyttäytynytkään sellaisena kuin hän toisen tarvitsi. Pistelee. Ihan kuin olisin joskus ollut aivan liikaa tekemisissä tuontapaisen ihmisen kanssa. Joka kadottaa itsensä kun muut eivät heijasta häntä "oikein". Eri asia taas, miksi minä ajauduin sellaiseen suhteeseen. Sitä olenkin miettinyt, uskokaa vain, pirun paljon.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment