Idealistin painajainen

Illallisella tuli ruodittua instituutioita ja erityisesti niissä tasapainoilevia ihmisenkaltaisia olentoja, jotka tanssahtelevat joka suuntaan ja kaikkialla aina eri tavalla. Kyseiset persoonat toimivat kulloisenkin tilanteen tarjoamien henkilökohtaisten etujen valossa kiistäen sen, että kaikkia ei voi miellyttää. Siinä ne sitten hymyilevät ja pelehtivät ja pokkuroivat kaikelle mahdolliselle.

Pelkään olevani samanlainen marionetti toisinaan. Saatan yllättää itseni tilanteessa jossa huomaan ajattelevani, että ehkäpä tuolle tyyppille ei kannata kertoa kaikkea tai esitellä itseään täysin rehellisesti jos haluaa, että jokin asia menee niin kuin itse parhaaksi uskoo. Kauheeta paskaa. Onneksi yleensä ajatus jää ajatukseksi ja puhun käsityksiäni avoimesti.

Joo, tää pelikenttä on se vanha kun yhdelle kumartaa toiselle pyllistää –fraasi. Välilllä tulee puristava kauhuntunne siitä, että voinko minäkin muuttua vaan pelkäksi valtavaksi hymyhuuleksi tai jättimäiseksi perseeksi.

Mutta jos on pelkkä huuli niin sitten se paskakin tulee sitä kautta ulos.