Tänään oli ensimmäinen työhaastattelu. Oppikirjankuvitusta. Vielä ei uskalla sanoa. Varsinkin kun tuntuu että viime aikoina mun elämässä on vaikuttanut jokin tuntematon voima joka on halunnut laittaa mut uudella tavalla koville. Ihan totta, huomaan ajattelevani näin. En kovin tietoisesti. Koen, hämärästi, että sillä jollakulla on jotain suunnitelmia (ei välttämättä mitään säihkyviä, jotain vain) varalleni ja se haluaa nyt koetella minua ja se pistää kapuloita rattaisiin joka välissä. No, ehkäpä lievä kohtalonusko auttaa mut tämän jonkin yli. Tai ali tai läpi tai kohti.
Mutta ensin menen maalaamaan tuoleja punaisiksi.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment