Arvontaa

Lähtisinkö tanssitunnille vai en? Näin unta, että makasin sängyssä kaksi päivää enkä viitsinyt lähteä tanssimaan. Mutta unissa on yleensä kyse jostain muusta kuin miltä näyttää. Niin, viettäisikö rauhaisan illan ja menisin vasta loppuviikosta joraamaan? Ei, taidan kuitenkin lähteä. Hitto, nythän mä tajusin, mulla puhkesi eilen pyörästä kumi enkä enää ehdi ratikalla.

No, lavennetaan lokia sitten.

Taisin julistaa liian aikaisin, että kirjoittajakoulun luennot eivät enää maistu. Kas, opettajat ovatkin ajatelleet tilannetta meidän kannaltamme! Viime viikonloppuna keskustelimme kirjoittamisen motiiveista, teimme käytännön kirjoitustehtäviä ja sitä paitsi kuuntelimme harvinaisen nostattavan luennon Rimbaudin sisäistyneestä runomaailmasta ja avoimen kontekstin runoudesta. Luennon piti maikka, jonka luennoilta tulee usein poistuttua joko pahalla mielellä tai puoliunessa. Nyt hän puhui hirveällä intensiteetillä ja luki upeita ah, niin vapaasti kielessä virtaavia tekstejä mm. Mannerilta ja Rimbaudilta. Nyt kun luento palasi mieleeni, taidankin aloittaa siihen liittyneen tehtävänannon, joka meni jotenkin näin:

"Kirjoita intensiivisiä, etäännytettyjä ja hauskoja proosarunoja kidutettujen tunteiden helvetistä, proosarunoja jotka järkyttävät sovinnaisia moraalisia käsityksiä hyvästä, pahasta, maailmasta ja logiikasta ja ottavat mukaan synnin ja aistillisuuden sekä kriittisen näkökulman sovinnaisuuksia vastaan."

Noiden lauseiden takana piilevä maailmankuva (logiikasta puhumattakaan ;) ei ole omani. Mutta ei se mitään. Mielessä kuplii jo tietynlaisen, hm, runomaailman mahdollisuus. Jäljestäpäin kuullaan. Miten kävi.