Ensimmäinen kokemukseni kasvokkain yleisön edessä näyttelemisestä osoittautui varsin antoisaksi: ramppikuumetta oli sen verran kuin pitääkin olla, eli sain siitä esityksessä tarvittavaa adrenaliinia ja ja kaikki meni melkeinpä paremmin kuin etukäteen uumoilin. Kyberperformanssissa on melkeimpä itsestään selvää, että jotain menee vikaan, tekniikka pettää jollakulla esiintyjistä ja näytelmä alkaa laahaata paikoillaan. Tällä kertaa tekniikka toimi aivan loistavasti.
Lagging with the Lololols on ihan hauska, hyvä näytelmä. Siis mun mielestä. Olen yksi sen kirjoittajista, joten saatan olla hitusen subjektiivinen. Joku voisi kuvitella pelkästään typeränä sen, että yksi vastanäytelijöistäni on Lontoossa ja minä huudan lavalla pelkälle pikku avatarille, mutta illuusio toimii. Kyllä teatteri on kivaa!
Kongressi kokonaisuudessan oli hieman nahkeampi setti. Kyberfeministejä koko sakki. Tunnen aina oloni oudoksi ihmisjoukossa jossa on pelkästään yhden sukupuolen edustajia, (varsinkin silloin kun ne on naisia). Poissaoleva sukupuoli jotenkin joko katoaa kokonaan kuvasta tai sitten sitä käsitellään tolkuttoman stereotyyppisesti. Outona vastareaktiona aloin suorastaan ajatella että menen ja isken jonkun äijänkorston jostain, ja annan sen nussia mut siniseksi.
No, Ei vaiskaan.
Ei sentään :D
Vitsi, vitsi.
Anyhow, tuo "hotellini" vessasta nappaamani foto kuvaa hyvin koko tapahtumaa.
No comments:
Post a Comment