Wednesday, October 25, 2006

Muotoilijan huono käytettävyys

Muotoilu toimintana jakaantuu periaatteessa kahteen ryhmään: on käyttäjäkeskeistä muotoilua (user-centred design) ja itseilmaisullista (itsekeskeistä?) muotoilua (design). Jos (jostain helvetin syystä) pitää määritellä onko tarkasteltava designeri käyttäjäkeskeinen vai itseilmaisullinen, paras keino on seurailla muotoilijan deittikäyttäytymistä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos se käy treffeillä, se on itseilmaisullinen ja toisaalta, jos tarkasteltava yksilö ei deittaile, on se käyttäjäkeskeinen (tai susiruma tai muuten vain tyhmä, mutta jätetään nämä muuttujat tässä yhteydessä väliin).
Siis itseilmaisullisessa, tuotekeskeisessä muotoilussahan ajatellaan, että muotoilijan luoma yksittäinen muoto tyydyttää usean tai kaikkien makua ja tarpeita. Käyttäjäkeskeisessä muotoilussa puolestaan tavoitellaan käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista ja ollaan usein kovinkin kiinnostuneita käyttäjän mukaan ottamisesta muotoiluprosessiin. Puhutaan osallistuvasta muotoilusta (participatory design) ja käyttäjän sitouttamisesta (user involvement).

No niin. Deittailuhan tyypillisesti viitattaa tilanteeseen jossa kaksi henkilöä pyrkii tutustumaan voidakseen arvioida olisiko jatkossa tapailtava akselilla ei yhtään – koko ajan. Itseilmaisulliselle muotoilijalle tilanne ei ole mikään ongelma sillä hyvin muotoiltu tuotehan pärjää kovassakin kilpailussa. Riittää että muotoilija-tuote muistaa mennä paikalle ja harjoittaa hieman itseilmaisua. Käyttäjäkeskeinen muotoilija sen sijaan kohtaa suuria vaikeuksia koska, ensinnäkin, käyttäjäkeskeinen muotoilija ei ole järin kiinnostunut itseilmaisusta ja toisekseen, tyypillisesti käyttäjän tarpeisiin on mahdollista vastata vasta pitkällisen työpajatyöskentelyn jälkeen. Ensitreffit (tai, ei helkkari, sokkotreffit) ovat juuri tämän vuoksi käyttäjäkeskeiselle muotoilijalle kauhistus. Siis kun ei voi ymmärtää (käyttäjää on aina ymmärrettävä) mitä laittais päälle ja mistä puhuis.
Sääliksi käy. Mutta siitä olen nyt kyllä hieman huolissani, että kun mun duunikaverit on melkein kaikki käyttäjäkeskeisen muotoilun ihmisiä, niin jos ne ei käy treffeillä niin mistä me saadaan lisää käyttäjäkeskeisiä muotoilijoita?

10 comments:

Anna-Jo said...

Kerrassaan laittamattomasti muotoiltu!

opilas said...

Onko tämä muotoilu nyt ymmärrettävä niin, että käyttäjäkeskeinen muotoilu on periytyvä ominaisuus?

heidi said...

anna-jo, kiitos kiitos.
opilas, näinhän tuossa tulen vihjanneeksi. Voidaan toki ajatella, että periytyvyys on sosiaalista eli että vanhempien antama malli vaikuttaa asiaan. Itseilmaiseva muotoilu ainakin näyttää periytyvän tehokkaasti. Tässäkin suhteessa käyttäjäkeskeisellä muotoilulla menee huonosti, koska pienehkön satunnaisotannan perusteella näyttäisi siltä että itseilmaisevat muotoilijat pariutuvat keskenään kun taas käyttäjäkeskeiset muotoilijat hakevat viitepisteensä muualta. Kun vanhemmilta tulee malleja usealta radalta, jälkikasvu menee helposti sekaisin ja alkaa vaikka taiteilijoiksi ja näyttelijöiksi. Aika surkeaa eiks vaan?

Jazz said...

Nerokas teoria, jonka todentamiseen ei tarvitse järjestää edes kovin suuria kenttäkokeita. Poimitaan vain muutama yksilö tarkasteltavaksi...

Haluaisin laajentaa tämän teorian koskemaan myös arkkitehtien lajia, mutta valitettavasti me emme deittaile. Emme ainakaan omiemme ulkopuolisia.

Leena said...

Käyttäjäkeskeiselle muotoilijalle kai sopisi jokin Napakympin tapainen skenaario jossa hän siis voi mennä paikalle etukäteen valmistetun kyselylomakkeen kanssa, ja valita sitten käytettävimmän kolmesta esikarsitusta vaihtoehdosta.

Jos on oikein hyvä niin pääsee jopa Torremolinokseen asti uuden hellun kanssa.

e-ehe- oli pakko :)

heidi said...

jazz, arkkitehdit tiedetään, joo. Mission impossible.

Leena, musta sä käännät nyt asetelman ihan väärinpäin. Ideanahan ei ole käyttäjäkeskeisessä lähestymistavassa bongata käytettävintä vaan muotoilija siis pyrkii vastaamaan käyttäjän tarpeisiin.
Hetkinen...

Leena said...

Minullahan on joitakin tarpeita. Alankin siis pitää noita käyttäjäkeskeisiä hetki hetkeltä yhä kiinnostavimpina. Täytynee tulla viisitille sinne teidän osastolle...

Mikko Moilanen said...

Mainio postitus, jonka teoriat yhdistämällä erääseen toiseen teoriaan ollaankin jo lähellä KAIKEN-teoriaa.

heidi said...

Leena, tervetuloa. Mutta on syytä korostaa, että käyttäjäkeskeinen muotoilija on usein varsin valikoiva tunnistaessaan potentiaalisia käyttäjiä. Köh.

Mikko, KAIKEN teoria kuulostaa just joltain japanilaiselta zen-Nishida häkkyrältä jonka lanseeraamalla teet vielä miljoonia.

Irina said...

Mielenkiintoista. Tämä sai todella ajattelemaan... Mutta jos on naimisissa, niin pitääkö ajatella aikaa ennen naimisiinmenoa, että deittailiko silloin vai pitääkö ajatella nykyhetkeä, että deittaileeko nyt ja jos pitää ajatella nykyhetkeä, niin lasketaanko valmis aviomies noihin deittailtaviin vai pitäisikö deittailla muita ollakseen itseilmaiseva muotoilija vai myönnänkö suoraan itselleni olevani käyttäjäkeskeinen ja onko se hyvä asia vai ei ja pitäisikö minun tätä edes miettiä ja jos mietin niin saanko miettimisen avulla kenties jotain uutta syvällistä tietoa itsestäni vai kulutanko vain sekä omaa, että muiden aikaa ajattelemalla kirjoitukseen ja ymmärtääkö tästä ajatuksenjuoksusta kukaan edes mitään ja onko sillä väliäkään?