Sunday, October 01, 2006

Greetings from Göteborg

Terveisiä Design & Emotions 06 konffasta.

Tilaisuuden tärkeimmäksi anniksi mulle voi hyvinkin osoittautua kolmipäiväisen tilaisuuden toisena päivänä prosessoitunut havahtuminen: mun ei kannata osallistua muotoilukonferensseihin. Syystä että:

1) Ohjaan ja arvioin viran puolesta MA lopputyönä tehtyjä projekteja ihan riittävästi kotikoulussa. Jokakeväiset lopputyöiden esittelyviikot riittänevät jatkossa hyvin. Mistä päästään siihen, että

2) Tutkimuksen taso esitetyissä papereissa oli pääsääntöisesti surkea/olematon (tai sitten niin kaukana omasta alueestani, ettei jaksanut kauheasti innostaa vaikka ilahdutti toki). Konffan parhaaksi valittiin paperi, jossa työryhmä oli luotaimia käyttämällä saanut selville, että perheet kaipaavat laatuaikaa ja elämänhallintaa, jonka löydöksen perusteella olivat suunnitelleet laitteen, jolla koordinoidaan perheen tapahtumia ja joka muistuttaa (ilmeisesti piippaamalla) että olisi syytä tehdä jotain kivaa.

3) Yleinen trendi muutoinkin näytti olevan mittareiden ja menetelmien esittely. Kukin mittari lupasi taattua tietoa yksilön emootioista siten, että yksilölle voidaan valmistaa miellyttävä tuote. Pääsääntöisesti mittarit perustuivat yleisimpiin vastauksiin kun kysytään että tykkäätkö kuutioista vai pyörylöistä. Kun mua kiinnostaa nimenomaan muotoilun ja estetiikan sosiaalinen konteksti, minkäänlaiset mittarit eivät jaksa hirveästi innostaa. Ja toisaalta, mitä helvettiä selittää "kuluttajan" tai "käyttäjän" tai "käytön" prosessiluonnetta ja ennakoimattomuutta ihmisille joiden mielestä yritän vain hankaloittaa asioita?

Kaiken huipuksi sain kimppuuni yhden varsin kusipäisen fyysikon, jolle ei millään mennyt jakeluun ettei seura kiinnosta. Onneksi paikalla oli tuttu, onnellisesti naimisissa oleva britti, joka jaksoi pelastaa tuskallisista tilanteista. Että jos tarkastellaan meneillään olevaa konffarakastajakisaa, niin erä oli poikkeuksellisen inha. Pyrkijöiden taso oli tällä kertaa sietämättömän huono joten läpäisyprosenttikin putosi perinteisestä 0:sta miinuksen puolelle. Ja seuraavaa erää saadaan varmaan odotella hetken aikaa. Porukoihin, joissa kuvittelisin viihtyväni ei pääsekään enää pelkillä hassuilla ideoilla.

8 comments:

Leena said...

vai niin kävi :(

Ekan tekstarisi perusteella jo uumoilin, että sekä saavutat että ohitat mut konffarakastajakisassa kertaheitolla :)

heidi said...

Joo ei. Siellä vaan sattui olemaan tupakkapaikalla belkkiä brittejä ja niitähän on aina hauska zoomailla ja tilastoida.

Sinänsä ehkä tragikoomista, että "venäläinen fyysikko" ei päälisin puolin ole ollenkaan kauhein epiteetti ihmiselle, mutta että käytännön toteutus oli karmiva. Ensimmäisen kerran eläessäni fiksasin vaatteitani (laitoin housut, en hametta) jonkun ihmisen pelossa. Se on aika eri asia kuin pukeutua jonkun ihmisen iloksi.

Leena said...

Toi on kyl niiin syvältä°

nimim. neljä vuotta Nokialla ja kaksi kertaa hame päällä (toinen niistäkin oli naamiaisissa).

Anu said...

Ehm, tuo konffan paras paperi kuulostaa *huikealta*. Ja muukin anti siellä. Mutta tyhmyydessä on kyllä usein jotain viihdyttävää, näin kaukoetäisyydeltä.

heidi said...

Mua rasittaa se, että kauhealla innolla tuupataan jatkuvasti ulos ei kenenkään haluamia lärpäkkeitä muotoilun (tai taiteen tai käsitöiden tai sananvapauden tai demokratian tai jeesuksen) kaikenparantavan karman nimissä. Senkin ajan voisi käyttää hyödyllisemmin, esimerkiksi istumalla ja olemalla tekemättä mitään.

btw: Tuulin probes-väitöksessä ymmärtääkseni korostetaan juuri sitä, että kyse ei ole käyttämisen varsinaisesta tutkimuksesta vaan muotoilijaa inspiroivan materiaalin hankinnasta.

Anonymous said...

Moi Pohjois-Suomesta,

Mulla pisti silmään tämä: "työryhmä oli luotaimia käyttämällä saanut selville, että perheet kaipaavat laatuaikaa ja elämänhallintaa, jonka löydöksen perusteella olivat suunnitelleet laitteen, jolla koordinoidaan perheen tapahtumia ja joka muistuttaa (ilmeisesti piippaamalla) että olisi syytä tehdä jotain kivaa."

Mää oon kiinnostunut perheistä ja musta tuo oli jotenki hellyttävän kuulonen papru. Miten luotaimilla on muuten saatu selville tuollainen asia? Musta on mahtavaa, että nähdään elämänhallinta lähinnä ajanhallintana ja mitä enemmän omaa aikaa hallitaan, sitä laadukkaammaksi se muuttuu.

heidi said...

moi anonymous,
tietääkseni paperit eivät ole webissä mutta ne on mulla cd:llä. jos laitat mulle sähköpostia my_typo a* luukku.com niin lähetän paperin omin lupineni sulle.

Luotaimet on tässä tapauksessa olleet muistaakseni esitäytettyjä päiväkirjoja ja kameroita, joilla perheet ovat dokumentoineet elämäänsä ja kuvausten perusteella työryhmä on ottanut hommakseen auttaa perheitä. Mä olen niin kypsänä (vieläkin) etten jaksa nähdä touhua vaan hellyttävänä, mutta onhan siinä tosiaan sekin puoli =)

Anonymous said...

:D Kiitos tosi paljon. Pistän het meiliä tulemaan. Ja kiittelempä samaan hengenvetoon mielenkiintoisesta blogista.

anon Pohjois-Suomesta