Überkuul Sami on bongannut pesukoneen ja ennakoi vastaavaa saunakiusta.
Olisiko maailmasta tulossa parempi paikka, olisiko?
Muistaako joku sen aatteen jossa tavattiin hoilata jotakin työläisten kansainvälisestä tasa-arvosta? Musta tasa-arvon vaade jäi aikanaan puolitiehen ja siihen olisi alusta pitäen pitänyt sisällyttää ihmisten lisäksi eläimet ja esineet. Eikä edes niin että ei saa kiusata vaan että kandeis olla kiva tai jättää rauhaan.
Josta päästäänkin pohtimaan että mitä tekee muotoilija työkseen.
Käyttäjäkeskeisyys on pop, toki, mutta hienointa on silloin kun sitä saakelin käyttäjäymmärrystä käytetään niin että esine näyttää siltä että sen suunnittelija on rakastanut sitä.
Intohimoisesti.
Saturday, October 28, 2006
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Tuosta suunnittelijan rakastamasta tuotteesta sain päähäni seuraavan ajatuksen: Muotoilijalle suunnittelemansa tuotteet ovat vähän kuin lapsia. Ensin hinkataan, kauan, lopulta syntyy jotain, jota lähdetään kehittämään. Tämän kasvatustyön aikana tuotteelle kehittyy sielu ja olemus, johon muotoilijan perimä (oli sitten sosiaalinen tai geneettinen) vaikuttaa. Lopputulos riippuu sitten siitä, kuinka muotoilija on lastaan (tuotetta) rakastanut ja kuinka paljon siihen ovat ympäristötekijät (muut kehittäjät, valmistuksellisuus ym) vaikuttaneet.
Post a Comment