Sunday, October 29, 2006

Ihme touhua

Seuraavalla ei ole mitään tekemistä eroottisen käytettävyyden kanssa.

Generoin joitakin päiviä sitten proosarunon häistä. Inspiraationa oli hetki jolloin bongasin R-kioskin lehtihyllyllä vierekkäin viisi kappaletta erilaista häälehteä: Mennään naimisiin, Bride, Wedding diiba-daaba jne. Jokaisen lehden kannessa oli kasvokuva hymyilevästä morsiamesta. Sulhasta ei missään. Vai onko Groom-lehdet erikseen? Tuskin. Kauhuni syveni kun löysin häävalmistelujen aikataulun netistä. Apua.

Muistan kun nuorempana kaupungilla osuttiin jonkun morsiuspukuliikkeen eteen niin kaverit jäivät siihen tällistelemään, ihastelemaan ja haaveilemaan. Mua ei oo koskaan ikinä napannut. Olin erilainen nuori.


[Disclaimer kuitenkin: olen minä ollut hauskoissakin häissä. Kiitos niiden järjestäjille, senkin hullut, jaksoittekin. Vastaavaa kutsua vain minulta sinulle tuskin tulee :) ]

7 comments:

Anu said...

Törmäsin taannoin eksän nykyiseen, ja se kertoi, että hekin ovat menossa naimisiin, ja että äiti ja isä järjestävät. Lipsautin, että "kandee varmaan kuitenkin huolehtia, että siellä on kumminkin jotain teidän näköistä", mistä se varmaan hieman harmistui. (Oikeasti luulen, että niille kahdelle tulee joka tapauksessa kivat häät, niissä on rutkasti bilekarismaa molemmissa).

No joo. Se muiden häistä. Kuten meidän bileissä sanoin, ainakin mulle ja meille sen tapahtuman merkitys on siinä että sitoudu(i)mme rakkauteen. Ei ole merkityksetöntä, millainen juhla ja mitkä seremoniat tämmöisen aiheen ympärille kääräistään.

Varmaan monia (itseni mukaanlukien) ahdistavat kermakakku-mekot ja hääkarkit ja morsiamenryöstöt juuri siksi, että ne ovat jotain semmoista mitä ei ikinä keksisi (tai haluaisi) itse järkätä jos ei jossain häälistassa lukisi. Mutta sitten on ihmisiä, joitten mielestä ne ovat vilpittömästi ihania asioita, se heille suotakoon (eivätkä he, piru vie, edes kysy meiltä).

Mä olen ollut peräti kolmissa ihan mahtavissa häissä, jotka ovat olleet sekä hääparin näköiset että juhlavat. Itse asiassa ne kolme lukeutuvat parhaisiin pileisiin joissa olen ikinä ollut.

Jaha, teki mieli kelailla häitä, mieluisa aihe näemmä.

Mutta rakkaudessa eläminen ei loppujen lopuksi riipu naimisiin menosta eikä siitä elääkö parisuhteessa eikä mistään ulkoisesta tekijästä. Tunnen ma.

Perso said...

Jaa säkin löysit nuo hirvitystorsot :-) (kuva)

Jos nyt ihan sormilla lasketaan, niin olen ollut aikuisiällä kolmissa häissä. Kaikki oli loistavia, toinen toistaan messevämpiä :) Pappia ei tarvittu yhdessäkään, mut kaikilla oli älyttömän kivaa.

Ekassa lastenlaittoikäinen hetskupari meni naimisiin nätissä pitkässä puvussa (mors) ja frakissa (sulh) isossa talossa Arabian seudussa. Kaaso oli frakkipukuinen komea mies ja bestman frakkipukuinen kaunis nainen. Just näin.

Toiset huippuhäät on hiukan yli vuosi sitten, keskiäkäiset miehet virallistivat yhteisen taipaleensa ihanissa eksoottisissa (intialaisissa?) häävermeissä ja isoilla bileillä juhlahuoneistossa Hgin keskustassa. Ei loppunut ohjelma, ruoka eikä vinkku :)

Ja nyt viimeksi, melkein kahdeksantoista vuotta yhdessä asunut hetskupari päätti sitten virallistaa myös. Voi perkele, taas oli semmoset bileet, että adjektiivit loppuu kesken. Lammassaaressa, isossa talossa ja sen pihalla, suku ja ystävät, kaikkia munkin tuttuja yli 20 vuoden ajalta, värivaloja, kaveribändi, häärituaali, muuta ohjelmaa, ruokaa juomaa kakkua kahvia juomaa juomaa .. Pääpari oli niiin kaunis vihreissään ja mustissaan! Vähän niinku menninkäiset :)

Isot bileet on hieno juttu, olkoon sitten häät tai jotain. Suurkiitos kaikille jotka jaksaa sellaisia järkätä!

Leena said...

Anu, teidän häät olikin tosi kivat ja sinulla kaikkien aikojen upein (hää)asu.


Multa kun puuttuu täysin halu ja kyky järjestää yhtään mitään, varsinkaan isoja sosiaalisia tilaisuuksia, niin koko touhu on täyttä mysteeriä.

Olen toki kiitollinen, että maailmassa on järjestelykykyisiä ja haluisia ihmisiä, mistäköhän sekin ominaisuus kumpuaa?

Leena said...

fyi kaikille, kuvan "hirvitystorso" tai "kyborgimorsian" on napattu Mediakeskus Lumessa. Teoksen luonut taiteilija on minulle tuntematon.

Anu said...

Joo Perso, Lammassaari onkin erinomainen juhlapaikka :)

Mä olen kyllä aina tykänny järkätä juhlia. Mutta en mä siinä kamalan etevä tai varsinkaan järjestelmällinen ole, onneks nyt oli mies joka piti kokonaisuutta hanskassa kun oli tämmöinen vähän haastavampi organisoitava kuvio.

Hassua, mä silti näen että sä Leena voisit, kun hommaan tarttuisit, järjestää jotain aika jännää kun sulla tota draaman tajua riittää. Jos sä siis suhtautuisit siihen draaman rakentamisena etkä juhlatilaisuuden organisoimisena. Mut sullakin tarttis olla joku ihminen toteuttamassa. Siis en puhu erityisesti häistä vaan ylipäänsä juhlista. Mut ei mulla ole mitään pakottavaa tarvetta saada sua järkkäämään juhlia! Tuli vaan mieleen kun jotenkin jäin miettimään tota miten näet itsesi.

Leena said...

No on mulla kyllä muhinut idea, että järjestäisin paahtoleipäbileet joskus :)

Anu said...

Nyt vasta äkkäsin lukea sun proosarunon. Hehee! Se kyllä huipentuu oivasti, taival on näännyttävän pitkä ja monivaiheinen. (Älä ammu omia. Älä tapa itseäsi...)

Huomasitko muuten Artun selväpäisen beat-runouden?
http://www.arttu.org/
Huikeaa kakkaa.