Musameemi

Mitä musiikkia kuuntelet juuri nyt, tai jos ei nyt soi musa, mitä kuuntelit viimeksi?
Aamummalla kun luin viikkovitosen ekan kerran (via) soi Pink Floydin ikivihreä Wish You Were Here. Nyt soi (ja lujaa) The Clashin live From Here to Eternity, tarkemmin (White Man) In Hammersmith Palais. Joka on sanomallisista biiseistä parhaasta päästä. Vaan vähänkö tulee surku jätkiä. Sanoituksista päätellen ei ole ollut kauhean kivaa olla The Clash. I'm so Worried on myös hyvä biisi mutta se ei ole Clashia vaan Monty Pythonin. Sama kulttuuri, enihau.
Mitä musiikkia ostit viimeksi?
Pari puuttuvaa Led Zeppeliniä.
Mistä musiikista nautit viimeksi livenä?
Nautin? Radiopuhelimista! Voi olla myös edellinen kerta kun oon ollut keikalla. Ainakin jos häiden jne. bändejä ei lasketa. Joo, ainakaan viimeisimpien ei kandee laskea. Onneksi voi aina polttaa ketjussa ja sillä keinoin vältellä hääbändejä.
Mistä musiikista et pidä?
Häämusiikista, häh häh. No ei… enemmän vituttaa paskat saundit kuin sävelet tai tyylilaji sinänsä. Löysä kantri tai mielistelevä jazz on kyllä perkeleestä.
Paljastaako musiikki elämäntyylisi?
Noi ei muodosta helposti genreä jonka mukaan olisi hauska pukeutua ja puhua mutta tietysti jotenkin laajasti ottaen ehkä sittenkin enemmän rock kuin sporttinen klassikko. Ja, joo, ei varsinaisesti ajan hermolla.

Ihme touhua

Seuraavalla ei ole mitään tekemistä eroottisen käytettävyyden kanssa.

Generoin joitakin päiviä sitten proosarunon häistä. Inspiraationa oli hetki jolloin bongasin R-kioskin lehtihyllyllä vierekkäin viisi kappaletta erilaista häälehteä: Mennään naimisiin, Bride, Wedding diiba-daaba jne. Jokaisen lehden kannessa oli kasvokuva hymyilevästä morsiamesta. Sulhasta ei missään. Vai onko Groom-lehdet erikseen? Tuskin. Kauhuni syveni kun löysin häävalmistelujen aikataulun netistä. Apua.

Muistan kun nuorempana kaupungilla osuttiin jonkun morsiuspukuliikkeen eteen niin kaverit jäivät siihen tällistelemään, ihastelemaan ja haaveilemaan. Mua ei oo koskaan ikinä napannut. Olin erilainen nuori.


[Disclaimer kuitenkin: olen minä ollut hauskoissakin häissä. Kiitos niiden järjestäjille, senkin hullut, jaksoittekin. Vastaavaa kutsua vain minulta sinulle tuskin tulee :) ]

Kone viikonvaihteeksi

Überkuul Sami on bongannut pesukoneen ja ennakoi vastaavaa saunakiusta.
Olisiko maailmasta tulossa parempi paikka, olisiko?

Muistaako joku sen aatteen jossa tavattiin hoilata jotakin työläisten kansainvälisestä tasa-arvosta? Musta tasa-arvon vaade jäi aikanaan puolitiehen ja siihen olisi alusta pitäen pitänyt sisällyttää ihmisten lisäksi eläimet ja esineet. Eikä edes niin että ei saa kiusata vaan että kandeis olla kiva tai jättää rauhaan.
Josta päästäänkin pohtimaan että mitä tekee muotoilija työkseen.

Käyttäjäkeskeisyys on pop, toki, mutta hienointa on silloin kun sitä saakelin käyttäjäymmärrystä käytetään niin että esine näyttää siltä että sen suunnittelija on rakastanut sitä.
Intohimoisesti.

Muotoilijan huono käytettävyys

Muotoilu toimintana jakaantuu periaatteessa kahteen ryhmään: on käyttäjäkeskeistä muotoilua (user-centred design) ja itseilmaisullista (itsekeskeistä?) muotoilua (design). Jos (jostain helvetin syystä) pitää määritellä onko tarkasteltava designeri käyttäjäkeskeinen vai itseilmaisullinen, paras keino on seurailla muotoilijan deittikäyttäytymistä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos se käy treffeillä, se on itseilmaisullinen ja toisaalta, jos tarkasteltava yksilö ei deittaile, on se käyttäjäkeskeinen (tai susiruma tai muuten vain tyhmä, mutta jätetään nämä muuttujat tässä yhteydessä väliin).
Siis itseilmaisullisessa, tuotekeskeisessä muotoilussahan ajatellaan, että muotoilijan luoma yksittäinen muoto tyydyttää usean tai kaikkien makua ja tarpeita. Käyttäjäkeskeisessä muotoilussa puolestaan tavoitellaan käyttäjän yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista ja ollaan usein kovinkin kiinnostuneita käyttäjän mukaan ottamisesta muotoiluprosessiin. Puhutaan osallistuvasta muotoilusta (participatory design) ja käyttäjän sitouttamisesta (user involvement).

No niin. Deittailuhan tyypillisesti viitattaa tilanteeseen jossa kaksi henkilöä pyrkii tutustumaan voidakseen arvioida olisiko jatkossa tapailtava akselilla ei yhtään – koko ajan. Itseilmaisulliselle muotoilijalle tilanne ei ole mikään ongelma sillä hyvin muotoiltu tuotehan pärjää kovassakin kilpailussa. Riittää että muotoilija-tuote muistaa mennä paikalle ja harjoittaa hieman itseilmaisua. Käyttäjäkeskeinen muotoilija sen sijaan kohtaa suuria vaikeuksia koska, ensinnäkin, käyttäjäkeskeinen muotoilija ei ole järin kiinnostunut itseilmaisusta ja toisekseen, tyypillisesti käyttäjän tarpeisiin on mahdollista vastata vasta pitkällisen työpajatyöskentelyn jälkeen. Ensitreffit (tai, ei helkkari, sokkotreffit) ovat juuri tämän vuoksi käyttäjäkeskeiselle muotoilijalle kauhistus. Siis kun ei voi ymmärtää (käyttäjää on aina ymmärrettävä) mitä laittais päälle ja mistä puhuis.
Sääliksi käy. Mutta siitä olen nyt kyllä hieman huolissani, että kun mun duunikaverit on melkein kaikki käyttäjäkeskeisen muotoilun ihmisiä, niin jos ne ei käy treffeillä niin mistä me saadaan lisää käyttäjäkeskeisiä muotoilijoita?

Uusi ura urkenee

Eilen töistä lähtiessä, Milenkaan matkalla, komautin otsani todella napakasti lasivitriinin hyllyyn. Saamari kuin sattui ja tuli kuhmu. Varmaan meni joku lasinsirpale hypotalamukseen asti. Mutta ei hätää, jos nää tutkijanhommelit ei enää jatkossa suju, niin nyt omaan pätevyyden ryhtyä tuottajaksi. Minulle suositeltiin myös opettajan tehtäviä.

How many producers does it take to change a light bulb?
"I don't know ... what do you think???" [tv-tuotanto light bulbs]

Kiva kun oli blogimiitti

Päivän teema-bloggaus, eli siis fiilistely siitä että olin minäkin blogimiitissä. Hyvä fiilis olikin, ihana nähdä paljon intensiivisen innokkaita ihmisiä samassa paikassa. Puitteet oli muuten mainiot (no onhan meidän Sydän kierroksella –baarikohtauksetkin kuvattu juuri Milenkassa. krhm. Siksipä raahasin pari ystävä/kolleegaakin paikalle, mutta olihan kutsu käynyt myös bloggaajista kiinnostuneille, hyvä raahata omat fanit mukaan kaiken varalta).

Tein myös tutkimusta sukkahousuvalikoimasta ja niiden eroottisesta käytettävyydestä... ehdottomat kuningattaret raisa & veera. Alla yksi pöydänalainen sample. Thanks kaikki sukkahousuttomatkin, erityisesti mainittuna zepa, pe3, schizo & karde ja uusi tuttavuus hurina (tai enhän mä teidän housuihin kurkkinut, tällä kertaa).

Ritari Leena

Tänään pohdimme (palkallisena virka-aikana, totta kai) huomisen ylöspanoa. Tai siis muut pohtivat, mulla on selkeä plääni (kts. kuva), mutta asiantuntemustani vaatemuodin eroottisen käytettävyyden osalta käytettiin antaumuksella hyväksi. Ah!
Ihan sinne teille lukijoillekin asti voin paljastaa että eroottisesti käytettävimmästä päästä vaatekappaleita ovat sukkanauhaliivit. Sukkanauhaliivien vastakohtana voidaan mainita ns. stay-up sukat, jotka siis ovat erittäin huonosti eroottisesti käytettäviä. Tämä johtuu siitä, että yksittäinen stay-up sukka uhmaa painovoimaa silikonin avulla ja silikoni puolestaan menettää tarttumapintansa sikäli kun vehje päästetään kuivumaan, esimerkiksi pesun jälkeisessä euforisessa epähuomiossa.
Vai onko kenties keksitty jotain epäeroottisempaa kuin briljantti tutkijamme klenkkaamassa reisi olkapäällä puoli kilometriä ja 9 kerrosta diagonaalissa työpaikan poikki kellarin kahvilaan siinä toivossa että tapaisi edes yhden kainon ritarin joka pelastaa neidon hädässä ja hakee minimarketista sukkahousut? Hmph.

Kerrontakonetta potkiskellaan käyntiin

Meillä on käynnissä Sydän kierroksella –testiviikko.

Saan flashbackkejä insinöörivuosistani jolloin minä olin se koodari joka lentää asiakkaan luo ja alkaa asentaa koodia ja selvitelee vikoja yötä myöten. Nyt ei voi paljon muuta kuin odottaa vieressä, että pojat saa homman toimimaan.

Tälle päivälle suunnitellut käytettävyystestit jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi koska käyttöliittymäelementit eivät ole vielä siinä kunnossa, että saisimme mitään oikeasti hyödyllistä dataa testikäyttäjiltä, mutta hyvältä tämä silti näyttää. Äänikin pysyy jo synkassa mikä on aika jees homma. Kone leikkaa tarinaversioita niin , että itkettää ja naurattaa. Metadata siis pääasiassa toimii, nyt voidaankin keskittyä pilkkujen viilaamiseen. Noin miljoona kerronnallista pilkkua sitten onkin tsekattavana.

Mitä mulle kuuluu?

Alla listaa viime aikojen sent maileista. Kertoo kaiken oleellisen akateemisesta arjesta ja sen vaatimista kommunikaatiotaidoista:

Moi,
no saat tosi raffin korjauksen. Tulee tässä liitteenä.
-h

haastattelu: hieno homma!
mail: kts. kuva
-h

moi,
kiva kuulla ja kiitos.
-h

Moi,
tässä maili jossa on ne kuitit. Auttaako tämä sua?
-h

nyt hirvittää

Moi moi,
no se olisikin jo jotain että sää siellä olisi huonompi ja ihmiset kireämpiä. Mut kuulostaa siltä että tulet viihtymään ja se on mainiota.
voi hyvin,
-h

14 ok
-h

tossa noi viitteet. joo nähdään tai jotian.
-h

joo, mä jo ilmottauduin. Onhan sitä nyt kerran elämässään päästävä valkoisissa liehumaan...
-h

totta kai. ja nähdään. soitan kun pääsen tästä hullujenhuoneesta.

Greetings from Essen!

Terveisiä Essenissä Zollvereinin entiselle hiilipuhdistamon alueelle rakennetusta ENTRY2006 näyttelystä. Käytiin myös samalla alueella olevan Red Dot museon teollisen muotoilun näyttelyn 'Ideas for a better future' avajaisissa. Melkolailla samaa tavaraa kuin omalla koululla, mutta ylöspano enemmän kuin aavistuksen isompaa, laajempaa ja näyttävämpää. Ei niin haltioituneena eniten ihmettelin, että onko jotakin asiaa pakko promota, jos se ei kerran lähtökohtaisesti niin hirveästi ihmisiä kiinnosta? Tuolla jonkun verran pyöri vierailuryhmiä, mutta ainakin lauantaina paikka enimäkseen kumisi tyhjyyttään. Ja taas puheita siitä, miten ihmisiä on kasvatettava tunnistamaan ja arvostamaan parempaa muotoilua. Siis ikään kuin ihmiset ("käyttäjät", "kuluttajat") olisivat olemassa muotoilijoiden viihdytykseksi? Jotta me saataisiin tehdä mitä meitä huvittaa? Mä mielummin muutan sitä mikä mua huvittaa kuin alan kasvattamaan kaikista samanmakuisia.
Ja konffarakastajakisaahan ei siis käyty tällä kertaa koska kyseessä ei ollut konffa. Joku järjestys sentään olla pitää.

Kilot pois puhumalla

Uranaisen havaintoja:

Konferenssihotellin saunassa oli tarkka vaaka. Ensimmäisen ja toisen konffapäivän aikana, lähes tarkalleen 24 tunnissa, laihduin 200 grammaa. Osapuilleen samalla nautitulla ravintomäärällä konffarakastaja puolestaan laihtui peräti 500 grammaa vuorokaudessa. Itse olin konffassa vain osallistujana, hän oli yksi pääpuhujista. Ilmiselvästi siis keynoten pitäminen kuluttaa reippaasti energiaa. Tässä siis hyvä dieetti, jonka kunnianhimoinen tutkija voi kätevästi yhdistää urakehitykseensä.

Jos haluat laihtua pidä keynote.

Sydän kierroksella

Työnimestä Vahinkolaukauksia on luovuttu. Jälkituotannossa olevan Vuorovaikutteisen mustan komedian nimi on Sydän kierroksella.

Piru, että oli vaikea päätös. Perusteluina mm. se, että Sydän kierroksella kuvaa paremmin sisältöä kuin Vahinkolaukauksia joka liittyy ehkä enemmän kerronnan järjestämisen rakenteisiin, ja lisäksi aiheuttaa mielikuvia (vahinkoraskauksia, Clint Eastwood, seitsemän surmanluotia, huono-onninen tarkk'ampuja...) ja odotuksia jotka eivät täysin vastaa sitä mikä on jyvä tässä.

(Englanninkielinen nimi on edelleen Accidental Lovers)

Lisäys: Iso kiitos ystävälleni Anulle, joka nimen keksi. Jos joku tarvitsee lahjakasta copywriteria, minulta saa yhteystiedot.

Spitting fire

Mä olen ensi viikolla menossa ENTRY2006 messuille selittämään muotoilun osaston tutkimusta ja trendiopetusta. Sieltä kävi pari tyyppiä Taikissa ja olivat toivoneet että kommentoisin BANG designia, jota esittelevän artikkelin olivat ystävällisesti jättäneet luettavaksi.

BANG design on monialainen projekti jota parhaillaan puuhataan Saksassa. BANG tulee sanoista bits, atoms, neurons ja genes. Design tässä tapauksessa yhdistää siis tietsikatieteitä, nanoteknologiaa, kognitiivista neurotieteilyä ja geeniteknologiaa. BANG design projektin tavoitteena ovat 1) ymmärrys 2) luovuus 3) kuolemattomuus ja 4) turvallisuus. Ihan tosi.

Konkreettisesti tavoitellaan sellaisen muotoilun mahdollistamista, jossa geeni- tai nanoteknologialla aikaansaadaan laitteita joiden sisällöstä sen paremmin suunnittelija, muotoilija kuin käyttäjäkään eivät ymmärrä tuon taivaallista mutta vuorovaikutus tai käyttäminen on saumatonta. Perusteeksi projektia esittelevä artikkeli vetäisee Martin Heideggerin joka muinoin fiilisteli työvälineillä, joita käyttäjä ei ajatellut, kunhan teki töitä. Kuokka lienee hyvä esimerkki.Tämä rinnastetaan nykyajan monimutkaisiin laitteisiin, esimerkkinä annetaan ohjelmoitava videonauhuri.

Tota nyt ei erikseen tarvitsisi kommentoida… mutta että tavoitellaan kuolemattomuutta ja turvallisuutta kuulostaa koko asetelman natsi-meiningistä huolimatta helvetin tylsältä. Sitäpaitsi luovuus ja turvallisuus ovat toisensa poissulkevia elementtejä. Luovuus ei ole vaarallista, mutta ei se varsinaisesti ole helppous- ja turvallisuusfriikkienkään hommaa. Lisäksi kiinnostaisi tietää, että mitä vitun tekemistä videonauhurilla ja kuokalla on keskenään? Että toinen on absoluuttisesti, universaalisti vaikea käyttää, toinen helppo? Aina, kaikkialla, jokaiselle, koko ajan? Mites se menikään…

Vain kuollut juut eiku intiaani on hyvä intiaani?
Just niin. Helkkarin hyvä lähtökohta tutkimukselle ja varmaan kivoja lopputuotteita.

Tuolla on parempaa tekemistä: Hiljainen kynttilämielenosoitus klo 19 Venäjän suurlähetystön edessä Anna Politkovskajan muistoksi. Järjestää Suomen PEN.

As I lay me down, la la laaa

Jumalauta, kuulostan aivan Sophie B. Hawkinsilta! Eiks blogitapaaminen millään voisi olla jo huomenna? Pls? Kohta flunssa katoaa ja ollaan taas niinku muutkin kuolevaiset.

Eilen oli juhla. Olin elämäni ensimmäisessä tohtorikaronkassa. Vaikka akateemisella puolella on paljonkin ongelmia, pukukoodi on kohdallaan: karonkassa naisvieraiden puvun tulisi olla pitkä, ainakin juhlava ja joka tapauksessa musta. Jee.

Tuolla pidettiin paljon puheita. Ensin väittelijä kiitteli suunnilleen kaikkia muita paitsi mua jonka jälkeen kaikki kiitetyt pitivät vastapuheen. Pitääkin ruveta pelottelemaan sukulaisia että siellä pitää sitten kertoilla kaikki hassut anekdootit ja ehdottomasti vuodattaa kiitollisuuden kyyneleitä. Nämä vieraat osasivat käyttäytyä ja puhuakin, omistani en menisi takuuseen. Ehkä en anna niille suunvuoroa. Joo, ei!

Raaah. Hitto että on oikeasti kurkku kipeä. Jos musta ei kuulu niin oon kuallu varmaan.

Lisää kelaa

Edellisen kommenteissa anonymous heitti peliin kiinnostavan ehdotuksen: (nyky)elämä on mahdollisesti täyttymässä akselilla shopping & fucking, minkä vuoksi vastikään my typossa lanseerattu eroottisen käytettävyyden konsepti voi osoittautua tärkeäksi. Juuri näin.

Shoppaus-tutkija Daniel Millerin mielestä shoppaus on julkisessa tilassa hoidettua läheisistä välittämistä. Fucking taas pääsääntöisesti tapahtuu kodin yksityisessä tilassa. Erotiikka tosiaan vie tilan ja täyttää elämän. Julkisen tilan saatikka yksityiskodin eroottinen käytettävyys ei kuitenkaan tietääkseni kuulu minkään ISO standardin piiriin enkä muista asiasta puhutun teollisen muotoilun käytävilläkään. Google toki yhdistää arkkitehtuurin ja seksin: "toistaiseksi arkkitehtuuri on…" mitä? Syvältä? Ei riittävän syvällä?

Sinkkuboxien huono käytettävyys tuli jo todettua mutta lähestymistapa on verrattain karkea. Eroottinen käytettävyyshän ei siis suinkaan ole pelkkää kulmasohvan, keittiöpöydän ja postimiehen mittaamista. Paha mennä tässä vaiheessa sanomaan, mistä helvetistä oikein on kyse, mutta aiheesta on pintautunut uusi havainto:

Vehkeisiin sisältyvä erotiikka: Opus-1

Ihan varmasti en uskalla sanoa, mutta veikkaisin että aivan saatanan kaunis mela eikun kela näyttäytyy siinä rakastajan silmin. Siis asiaan paneutuneen, intohimoisen harrastajan. Loisteliaasti stailattu (muotoiltu?) video näyttää urpoillekin osan siitä, mistä kalastusfriikki repii intonsa sinänsä tietysti täysin järjettömään touhuun. Kiintoisaa.

Taas tää miettii

Koskapa kaverille on tulossa kaveri kylään, mietittiin virkapalkalla sisustusta ja huonekaluja skodaamisen kannalta. Tiedän useammankin sinkkuboxin, joissa minkäänlainen lähentely ei onnistuisi luontevasti. Ei sohvaa, ei lähekkäin olevia tuoleja, ei paikkaa jossa rentoutua kaksin, paitsi se sänky, mutta olisi vähän osoittelevaa ohjata tyyppi suoraan sängylle, jotenkin. Tai kun omassa kämpässä kissankarvatonta tilaa on lähinnä... ei missään? Pitäisi opettaa kissat imuroimaan sillä aikaa kun tää on töissä. Tai ehkä hankin kissojen ihmeteltäväksi robotti-imurin.

Kaveri suunnittelee siivoavansa vierastaan varten. Mä siivoan kyllä muutenkin (eh heh) mutta kun on tarpeeksi kova kiire, järjestys alkaa hajota. Ensin vähän. Aluksi jää vain tiskit tänään tiskaamatta, mutta sitten alkaa melkein kaikki jäämään juuri siihen mihin sen kädestään sattuu laskemaan, kun työ käskee singahtamaan nyt ihan heti kirjahyllylle, koneelle, puhelimeen tai - useimmin - tupakalle. Niinku nyt. Koska ensi viikolla on oltava kertomassa saksalaisille käyttäjäkeskeisestä trendiennakoinnista. Mietin että kehtaisiko aloittaa Spitfire'rin kuvalla, kun se kumminkin on yksi käytettävyystutkimuksen (tai ergonomian) alkusyitä, syystä että mahdottoman käyttiksen takia brittien koneet putoilivat vahingossa. Sitä kävivät sitten säätämään. Ehkä en kumminkaan.

Laskettu aika 27.12.2006

Vahinkolaukauksia ensiesitys on YLEllä 27.12.2006. Sanoisinpa että vihdoinkin: tämän typpiset tutkimustuotannot kestävät liian pitkään. Jos tekisimme toisen tarinan samalle formaatille aikaa kuluisi ehkä viidesosa tähän ensimmäiseen kuluneesta, sillä kaikkea, alkaen siitä miten leikkaus ja ääniklipit rytmitetään puolisatunnaisesti järjestyvässä draamassa.

Olen aina karsastanut metaforaa, jossa taiteilija synnyttää teoksen. Taideteos on lapsi ja TV-ohjelmana tämä on esikoiseni. YÄK! Silti, nyt viimemetreillä mulla on kaikki oireet: aamupahoinvointia, mielialanvaihteluita ja ravintotottumuksetkin on entistä enemmän sekaisin.

Nyt on muuten suunnilleen viikko aikaa päättää lopullinen nimi "vauvalle". Ehkä Vahinkolaukauksia ei olekaan parhaiten avautuva ja katsojia houkutteleva? Mutta mitä se sitten voisi olla. Vaikeaa on orientoitua mihinkään, kun tämä työnimi on vuosien aikana ehtinyt imeytyä jo selkäytimeen asti.

Greetings from Göteborg

Terveisiä Design & Emotions 06 konffasta.

Tilaisuuden tärkeimmäksi anniksi mulle voi hyvinkin osoittautua kolmipäiväisen tilaisuuden toisena päivänä prosessoitunut havahtuminen: mun ei kannata osallistua muotoilukonferensseihin. Syystä että:

1) Ohjaan ja arvioin viran puolesta MA lopputyönä tehtyjä projekteja ihan riittävästi kotikoulussa. Jokakeväiset lopputyöiden esittelyviikot riittänevät jatkossa hyvin. Mistä päästään siihen, että

2) Tutkimuksen taso esitetyissä papereissa oli pääsääntöisesti surkea/olematon (tai sitten niin kaukana omasta alueestani, ettei jaksanut kauheasti innostaa vaikka ilahdutti toki). Konffan parhaaksi valittiin paperi, jossa työryhmä oli luotaimia käyttämällä saanut selville, että perheet kaipaavat laatuaikaa ja elämänhallintaa, jonka löydöksen perusteella olivat suunnitelleet laitteen, jolla koordinoidaan perheen tapahtumia ja joka muistuttaa (ilmeisesti piippaamalla) että olisi syytä tehdä jotain kivaa.

3) Yleinen trendi muutoinkin näytti olevan mittareiden ja menetelmien esittely. Kukin mittari lupasi taattua tietoa yksilön emootioista siten, että yksilölle voidaan valmistaa miellyttävä tuote. Pääsääntöisesti mittarit perustuivat yleisimpiin vastauksiin kun kysytään että tykkäätkö kuutioista vai pyörylöistä. Kun mua kiinnostaa nimenomaan muotoilun ja estetiikan sosiaalinen konteksti, minkäänlaiset mittarit eivät jaksa hirveästi innostaa. Ja toisaalta, mitä helvettiä selittää "kuluttajan" tai "käyttäjän" tai "käytön" prosessiluonnetta ja ennakoimattomuutta ihmisille joiden mielestä yritän vain hankaloittaa asioita?

Kaiken huipuksi sain kimppuuni yhden varsin kusipäisen fyysikon, jolle ei millään mennyt jakeluun ettei seura kiinnosta. Onneksi paikalla oli tuttu, onnellisesti naimisissa oleva britti, joka jaksoi pelastaa tuskallisista tilanteista. Että jos tarkastellaan meneillään olevaa konffarakastajakisaa, niin erä oli poikkeuksellisen inha. Pyrkijöiden taso oli tällä kertaa sietämättömän huono joten läpäisyprosenttikin putosi perinteisestä 0:sta miinuksen puolelle. Ja seuraavaa erää saadaan varmaan odotella hetken aikaa. Porukoihin, joissa kuvittelisin viihtyväni ei pääsekään enää pelkillä hassuilla ideoilla.