Viikonloppu hipoi niin korkealla, että olin kalauttaa pääni täydellisyyteen.
Perjantaina oli tietysti ne hippalot, joista kaikki puhuvat. Saavuin ajoissa ja hyppäsin kyydistä silloin kun jengi lähti siirtymään Juttutupaan. Se on tarkkaa hommaa, se, että milloin oma fiilis on täyteläinen ja kannattaa lopettaa. Ajoitukseni meni nappiin.
Juttelin lukuisien uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Ja oli, oli kutkuttavaa, mukavaa, lempeää, hilpeää ja... no, syväluotaavaa ei ollut. Muuten monipuolista. Otin hyviä valokuvia, varsinkin yhden.
Kävin lauantana kahdessa erinomaisessa, laajassa näyttelyssä. Muu ry:n 18v-synttäripläjäys on kerta kaikkiaan hulvaton, paras näyttely missä olen aikoihin käynyt, ja olen sentään viime kuukausina ravannut niissä ahkeraan. Oopperaa laulava suomalainen Tarzan, paratiisi-aiheinen laulusikermä ja Freudin näköinen heppu joka hörppi lasipiipusta valkeaa nestettä ankkuroituneena kolhon vanerisen juustokimpaleen kylkeen, noin alkajaisiksi, saivat mun pallean koville. Iltapäivällä tapasin vanhoja ystäviä joiden mukana raahauduin vielä Rekulaa katsomaan, ja kas kummaa kun sekin jaksoi vielä kolahtaa. Monet työt olivat tuttuja, enää ne äkkiseltään raflaavimmat eivät vieneet kaikkia voimia.
Totesin ties kuinka monennen kerran, että taidenäyttelyissä kuluu paljon enemmän energiaa kuin kulutettu aika ja kävellyt metrit antaisivat olettaa. Läsnäolo, teosten vastaanottaminen, ymmärtäminen, uusien ajatusten ja yhdistelmien sulattelu vetävät lopulta niin uuvuksiin että tuntee osallistuneensa urheilusuoritukseen. Verensokeri on maissa ja kallossa humisee. Pidemmän päälle taide pitää mielen skarppina, mutta ainakaan mun ei kannata mennä näyttelyyn saadakseni välitöntä virkistystä.
Sunnuntaina kävin tutkailemassa Ulla Jokisalon hienoja neulaisia kuvia Hippolytessa, sekä AV-arkin View05 -mediataiteen festaria Forum Boxissa. Oma läsnäolon asteeni vain ei ollut lauantain veroinen. Molemmista jäi kyllä mielen päälle jotain, joka ehkä ajan kanssa aukenee.
Tähän kulttuurisälään liittyi erottamattomasti virvoitusjuomia, tapaksia, pitkätukkainen pikkupoika ja hyviä aikuisia. Iltasella karautimme valkealla Ladalla Vantaan Kuusijärvelle porukalla saunomaan. Talvimyrsky, savusauna, avanto. Talvimyrsky, savusauna, avanto.
Ja syvä uni.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment