Väittävät, että taiteilijalle, joihin kai kirjailijatkin nykyään lasketaan, kehittyy ns. oma käsiala. Sanokaapa kenen kahden eri kirjoittajan tekstinäytteet killuvat seuraavassa.
Kirjoittaja 1:
”Ja kuitenkin on jälkikristillinen ihminen eräässä suhteessa suunnattomasti antiikin ihmisestä edellä: hänellä on huono omatunto. Ihmiset eivät ole muuttuneet. He elävät aisteilleen, ajattelevat etuaan, rakastavat itseään, käyttävät väkivaltaa, petosta ja vääryyttä. Mutta he eivät enää tee tätä viattomasti ja hyvässä uskossa, eivät enää kevein sydämin ja vapain päin, vaan kalpeina, salaa ja pelokkaina. Heillä ei enää ole petoeläimen hyvää tuulta. Siinä kenties on kristinuskon ainoa tähänastinen tulos.”
Kirjoittaja 2:
”Tämän täydellisen elämänmuutoksen jälkeen sitten käynnistyisi rikkumattoman kotionnen ja työrauhan aika, johon toisi elegantin särönsä vain lähitienoon edukkaasta gourmetravintolasta kantautuva sivistynyt puheensorina. Uusi vuosi on oiva kalendaarinen veruke tämän libidinaalisesti ladatun ajatustiikerin pintautumiselle.”
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment