Meni monta päivää lukematta, kirjoittamatta blogeja. Kohtuus on vaikea hyve. Eräille. Ennen tätä taukoa lymysinkin bloggaajasuvun helmoissa päiväkausia kuin seurankipeä kakara.
Tänään olen taas istunut koneella, väsäämässä jonkun käyntikorttia. Siinä sivussa silmäillyt blogejakin.
Blogipiirissä on se ongelma, että täällä itsekukin tulee kirjoittaneeksi asioita, jotka eivät ihan varsinaisesti kuulu muille, ja lukeneeksi asioita, jotka eivät kuulu minulle. Ollaan anonyymeja, mutta sitten kuitenkin muodostetaan jonkinsorttinen yhteisö, jossa "tunnetaan" toinen toisemme. Täällä monet julistavat asioita, joita ei kerrota työpaikoilla eikä puhuta kavereille. Niistä voi provosoitua, ja välillä niin käykin, kunnes tajuaa, että tää on ton toisen juttu. Se voi ja saa tehdä huorin & väärin maailman tappiin saakka. Saa loukata puolisoaan tai halveksia puolta ihmiskuntaa. Kunhan ei kehittele joukkotuhoaseita.
Jos ja kun eivät julistajat itse osaa vetää omia rajojaan, niin minä yritän auttaa heitä olemalla lukematta. Yritän - draamassa on tiettyä imua. Sitten kun imu on imenyt perille asti, huomaa yleensä, että täällä onkin tylsää.
Asia muuttuu, tietysti, jos joku mies- tai nais- tai olentovihainen pääsee oikeasti vallankahvaan. Semmoinen voi saada aikaan laajempaa vahinkoa. Silloinkaan on turha mennä säätämään sen imheisen elämää (ellei se tee rikoksia) vaan ainoastaan sitä, millaisia säädöksiä hän on muille ehdottamassa.
Yksi lätinä muiden joukossa. En viitsi linkata minnekään. Pidän ihmisistä. Yksilöissä, no, on huomauttamisen varaa. Jos on varaa huomauttaa.
Edit: Allaoleva Leenan teksti on musta asiaa, eikä turhaan provosoitumista. Raiskausfantasioiden väärinkäsittäminen ja yleistäminen voipi sytyttää joidenkin typerysten kalloihin erittäin huonoja ideoita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment