Entinen lapsi

Epäsuorasti liittyen kulttuuriministerin aikaansaamaan nettisensuuridebattiin muistelen seuraavassa omaa lapsuuttani:

Pentuina kun mentiin Kannelmäen Ekamarkettiin ostamaan Halvan maukasta lakritsaa, ei ollut mahdollista kiertää ensimmäiseksi sijoitettua lehtihyllyä jossa kodinsisustus- ja sarjakuvalehtien vieressä oli myös runsaasti niitä nkts. miestenlehtiä. Siellä oli kaikki Jallut ja Kallet ja muut sellaiset joissa ellit pousailee lollot törröllään ja haarukset levällään. Samoja lehtiä oli myös levitelty sen kioskin ikkunaan josta haettiin viiden pennin irtokarkkimme, mutta meitä kyllä kiinnosti enemmän ne karkit. Kerran löytyi iso kasa samoja lehtiä leviteltynä ympäri leikkipuistoa ja niitä siinä sitten ihmeteltiin pienen hetken verran mutta ei ne kovin kauan jaksaneet kiinnostaa. Jatkettiin leikkejämme.

Eipä siis tutustuttu eteen osuvaan pornomateriaaliin lapsina. Ei yhtään kiinnostanut! Vielä varhais-teini-iässäkin kun piti tsekata onko Suosikissa Duran Duranin kuvia, niin samassa lehtihyllyssä olevat pornolehdet ja niitä lehteilevät hyypät suorastaan ärsytti.


Mietin missä määrin netissä surffaava lapsi on tavoitehakuinen? Jos se on etsimässä Pikatsun kuvaa tai jotain muuta kivaa niin tuskinpa se jää pyörimään pornosivuille. Vai? Ja sitten kun se on siinä iässä että seksijutut alkaa kiinnostaa, niin se osaa myös kiertää sensuurit ja kaivaa haluamansa asiat esiin jollain konstilla.