Tai siis vain lehtolapsen eli versio 2.0:n, tulossa vielä ainakin kolmas ja neljäs versio, joka on se virallinen lapsi joka esitellään maailmalle. Taaperoimetyksen saa kyllä hoitaa ohjaaja ja tuottaja. Mun maitorauhaset on varattu ihan muuhun käyttöön kunnes surkastuvat ihan olemattomiin. Mutta tämä viimeisin editointi kierros oli ihan yhtä intensiivistä kuin ekan version maailmalle saatto. Tällä hetkellä rakastan niin paljon luomiamme henkilöitä, että ihan pakahduttaa ja itkettää. (pitää niitä vihatakin kirjoittaessa, mutta sekin vaan kasvattaa tunnetta). Ja aivot on ihan seis ja tööt. Tänään oli päivän mittainen tekniikkapalaveri ja yritin tappaa lastani väkivalloin, jotta voisin keskittyä signalointiin ja sensellaiseen, mutta aina ne hahmot vaan jostain putkahti mieleen ja sitten piti yrittää tappaa tappaa. Että voisi keskittyä. Aivot on ihan soosissa. Huomaahan sen tästä tekstistäkin jossa ei ole kyllä yhtään mitään tolkkua.
Jokatapauksessa oltiin molemmat käsikirjoittajat pari viikkoa sitten leading-ladyn luona, joka povasi meille pelikorteista. Kummallekin pukkasi lasta niin perkeleesti joka kortista. Kyllä tää käsis on se lapsi. Muuta ei tule, eikä tarvitsekaan. Kaikenlaisia juttua voi ihminen maailmaan synnyttää. Aamen.
No comments:
Post a Comment