Vietin viikonlopun Kuusankoskella hauskasti polveilevassa mummonmökki/satulinna talossa. Olihan siellä upeita ihmisiäkin mutta tutustuin myös uusiin loistokissoihin. Paikan ehdoton isäntä oli silmäpuoli kreikkalaiskolli joka pyöritti ihmisväkeä täysin mielensä mukaan, ja sitten siellä hengaili naapuruston muita kaikenkirjavia kattipersoonallisuuksia.
Jotkut suomalaisetkin yrittävät nyt lyödä rahoiksi haastamalla Philip Morrisin kevytsavukkeiden harhaanjohtavasta markkinoinnista. Onnee vaan matkaan. Epäkiinnostavimpia tyyppejä joita olen tavannut oli Hollanninreissulla yhteen päivällisseurueeseen osunut Jenkki joka oli Philip Morrisilla lakimiehenä. Se oli sellainen hiukan etovalla tavalla komeahko tyypillinen American Dream joka oli varmasti nuorena ollut captain of the football team, tai vähintään se oli tapaillut jotain cheerleadereitä, veikkaan, sen verran tuli pahimmat jenkkikliseet ja kapitalistiset arvot siitä tyypistä esiin. Eikä sillä ollut mitään kiinnostavaa sanottavaa tahi tarjottavaa.
Vietän aikaani paljon mieluummin Kuusankosken kissojen kanssa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment