Kierrämme ympäri auringon

Mies valmistui viime kuussa, sai vakinaisen työpaikan ja aloitti tällä viikolla. Hän herää seitsemältä ja on neljältä iltapäivällä vapaalla. Nukkumaan hän käy kympin-yhdentoista aikaan illalla. Tämä vapaalanseri yrittää nyt opetella samankaltaiseen rytmiin jotta tapaisimme joskus, ja sitä paitsi aikaisin herääminen ja pitkät huolettomat illat, jolloin tavataan ystäviä, vehdataan kotona toisiamme tai huhkitaan joogissa ja tansseissa, ovat rok. Periaatteessa.

Aamukäynnistykseni vain on tavattoman hidas, vaikka heräisin kukonlauluun. Hyvinä päivinä, kuten tänään, olen puoleenpäivään mennessä hoidellut vähän paperiasioita. Nyt voin sitten aloittaa varsinaisen duuniin. Iltapäivän mittaan alan käynnistyä. Paitsi että nyt siirtymävaiheessa en käynnisty ollenkaan, koska alan pian jo väsähtää kun olen ollut niin pitkään jalkeilla.

Olen ollut itsekurinatsi ja pulskea boheemi samanaikaisesti. Ihan kuin tuo kahtiajakautunesuus alkaisi vähän hellittää. Olen vaatinut itseltäni, että kaikenlaisen käynnistymisen on tapahduttava nopeasti ja tehokkaasti. Nyt olen todennut, etten kuitenkaan saa pakotettua itseäni siihen, ja se on mun hitaalle sielulle ahdistavaa, joten otan aikaa siirtymiin. Toiset valitsevat toisin. Mulla ei ole pakkoa, pienpienyrittäjä kun olen. Porskuttelen omaan tahtiini ja olen onnellinen köyhä. Mitä nyt maanantaisin ja kuun alussa vähän ahdistunut. Tuloni ovat piskuiset verrattuna - niihin toisiin ja keskivertosuomalaiseen jne. Kuitenkin elän mielestäni leveästi, ja onhan mulla etuni, kuten alhainen vuokra ja halvat huvit.