Piirsin tänään serkkutyttöä. Yleensä kun piirrän mallia, odotan tiettyä loksahdusta, tunnistuksen hetkeä. Että NYT kuvaan saapui jokin olennainen piirrettävästä henkilöstä. Usein se tulee (ja tuhoutuukin) nenän tai huulten kaaren tai kulmien syvyyden hädin tuskin havaittavassa muutoksessa. Tänään sitä loksahdusta ei tullut. Hion, jyystin, pyyhin, kavensin, pullistin. Lopulta en nähnyt kuvassa mitään havaittavaa vikaa (paitsi että hiukset jäivät kasvojen ihoon nähden liian vaaleiksi). Se oli hieno kuva mutta se ei näyttänyt serkkutytöltä.
Söpön 14-vuotiaan piirtäminen on todella vaikeaa. Tasainen iho (näppyjä ei voi piirtää), vaaleat silmät, säännölliset pehmeät piirteet, arka hymy. Rattoisaa oli jutella neidin kanssa. Hän sanoi että hänkin haluaa kuvittajaksi. Matikkalinja stressaa.
Otin hänestä muutaman valokuvan, ehkä niiden avulla tahkoan eteenpäin näköisyyden hetteikössä. Ovatko hänen huulensa sittenkin aavistuksen verran kapeammat? Silmät lempeämmät? Miten tehdään silmistä lempeämmät?
Tuesday, December 07, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment