Käyn ihmeen tasaväkistä kamppailua flunssaviruksen kanssa. Lue tämä merkintä huolimatta siitä, että aihe on näennäisesti näin lattea - lopussa kiitos seisoo!
Olen päiväkausia sinnitellyt kurkkukivun kanssa, lisännyt auringonhattu-utetta joka teekupposeen ja yrittänyt liikuskella varovaisesti. Virus ei ole perääntynyt, mutta ei ole kaatanut mua sänkyynkään. Tämä on hieman poikkeuksellista, sillä tavallisesti mun kroppa on baanalle lähteneiden ärhäköiden lenssujen kuumimpia bilemestoja.
No, eilen en enää jaksanut olla paikoillani. Menin kahden tunnin rankkaan joogatreeniin. Aluksi tuntui että happi loppuu ja kroppa luhistuu, mutta sitten pääsin rytmiin ja henki alkoi kulkea vaivattomammin kuin päiväkausiin. Siitä sukeutui aivan erinomainen sessio. No, joogan jälkeen pyöräilimme kaupungin toiselle laidalle kaverin synttäripiknikille. Siellä viilenevällä kalliolla aloin tiedostaa, että nyt koettelu menee jo liian pitkälle. Piknikiltä piti kuitenkin jatkaa Stella Star Clubille, jossa soitti parhaillaan mainio epävireinen ladybändi Monchichi. Siinä vaiheessa, kun Uuden Fantasian piti aloittaa, mun kaikki lihakset olivat voimattomat, kurkkua raastoi ja tuntui, kuin päätä olisi liotettu muutama päivä auringonpaahteessa seisovassa likavesisangossa. Ymmärsin lähteä kotiin.
Aamulla oli tosi kipeä olo. Kurkkukivun seuraksi olin saanut kamalan räkätaudin. Mutta kas, päivän mittaan oloni on taas kummasti kohentunut. Tahtoisinkin kiittää väsymättömästi taistelevaa kehoani aivan poikkeuksellisesta urheudesta.
Kiitos.
Friday, May 07, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment