Luen Kunderan "Identiteettiä". Puiseva nimi, vaikka varmaan perusteltu. Joka tapauksessa nenäni pysyy kirjassa kulkiessani raitiovaunuissa ja kaduilla. Masentuneena ollessani kadut täyttyivät hulluista, puliukoista ja onnettoman näköisistä lapsista. Nyt näen kaikkialla lukevia ihmisiä. (Lisäys: kyllä, samasta asiasta kirjoitti Leenakin eilen.)
Kundera on jännitteen luojana velho. Ensi sivulta lähtien. Pääjuoni, se että joku rupeaa seuraamaan Chantalia, ei ainakaan näin aluksi tunnu kovin kummoiselta. Mutta tiheät sivujuonteet nostattavat merkityksen tuntua jatkuvasti. Tarjoilijat keskustelevat TV-ohjelmasta, jossa etsitään kadonneita ihmisiä, Chantalin täytyy töissä mainostoimistossa keksiä "kuolemaa mainostava" kampanja hautaustoimistolle, Jean-Paul etsii Chantalia rannalta ja löytää hänet, mutta lähellä tämä paljastuukin toiseksi naiseksi.
Hassua, tosiaan. Heti kun tullaan siihen, että Chantal saa nimettömän kirjeen, jossa sanotaan "Seuraan teitä kuin vakooja, te olette kaunis, hyvin kaunis", mua alkaa kyllästyttämään. Pääsen eteenpäin vain uusien sivujuonien siivellä.
Wednesday, March 24, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment