Aatoksein ovat vielä Saksassa. Lähdin sinne torstaina ja tulin sunnuntai-iltana. Madridin verilöyly tapahtui perjantaiaamuna. Sain tietää asiasta kotimatkalla lentokoneessa kun rupesin lukemaan sanomalehteä. Siinä sitten tuhannenpistoksissa odotin koneen laskeutumista, että voisin tekstailla Madridilaiselle ystävälleni, että onko hän vielä hengissä (on juu, ja kaikki ystävänsä myös). Koska en osaa Saksaa, enkä katsonut telkkaa, ja tein kokoajan töitä, olisin voinut kuulla asiasta ainostaan jos joku kongressissa olisi keskustellut siitä. Mutta ei. Ei edes mitään puolihuolimatonta heittoa lauseen keskellä Espanjan suuntaan. Eikö kukaan jaksa enää reagoida mitenkään näihin uutisiin? Vai onko Saksalaiset vaan ihan pellejä?
No se siitä katastrofista, minäkin puhun mielummin itsestäni. Esityksen jatkoja juhlimme taiwanilaisessa karaoke baarissa! Sellaista mestaa ei Hesasta löytäisi. Onneksi ehkä, mutta se oli hauskaa ja kiehtovaakin. Olen koko ikäni miljuuna kertaa uhonnut, että en ikuna kiduta kansaa laulamalla karaokea. No se siitä vannomisesta, duetto Kylie Minouguen “can’t get you out of my head” biisistä oli ihan hauskaa pelleilyä, eikä meitä potkaistu pihalle sen jälkeen. Biisin lyriikat vaan on tosi haastavat:
La la la La la la la la
La la la
La la la la la
4ever and ever and ever and eeeeeeeeeeever
la la
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment