Hihoista

Vahinkolaukauksien viimeinen kuvausviikko käynnistyi tänään ja mieli tekisi taas kertoa viisi hyvää ja kuusi kaunista syntyneiden kuvien ihanasta tunnelmasta. Mutta vituttaa liiaksi sellaiselle herkistelylle kun samaan aikaan kun kuvattiin meikäläinen oli puhelinpalaverissa selittämässä kolmatta sataa kertaa taholle X, että mikä se on se varsin yksinkertainen työkalu jonka määrittelin ensimmäisen kerran jo heti alkuvuodesta, ja meilasinkin speksit moneen otteeseen, ja jonka he lupasivat toimittaa jo heinäkuun loppuun mennessä. Olisi kai pitänyt siirtyä plan-B:hen jo silloin, niin nyt olisi koko työkalulla tehtävä duunikin jo melkein tehty, eikä tarvitsisi vielä venttailla että koska ne hihat pääsee käärimään. Tai ei tarvi kääriä kun paloivat jo ... ha-hah.. huono metafora aina lohduttaapi.