Tulen kuvailemasta tutkimushankkeen tämänhetkistä tilannetta pienelle määrälle ei luultavasti kovin merkittäviä henkilöitä. Mukavia olivat, ei siinä mitään, mutta osaanpahan sekoilla, se onpi hanskassa.
Mulle epäonnistuneesta puheesta jää kuulokuvaksi nasaali, näsäviisas, nariseva ääni, joka kajahtelee tyhjässä huoneessa. Tietysti huone on tyhjä, koska kuulijat ovat hipsineet pois jo ajat sitten, mutta omasta äänestään valloittunut puhuja ei lopeta. Taukoamaton taustaääni, tämä pään sisällä natiseva molotus. Se ääni on siis minun, tarkennan. Yööök. Nyt Tiestoa tai muuta kakkaa kehiin, muu ei taida auttaa. Mene ääni pois, hus hus. Yök.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment