Älä laita sitä sinne!

Elämässä on kuulemma kyse siitä, että pitäisi päästä pukille, ja että pukille hinkuamisen ideana on geeniperimän mahdollisiman laadukas risteyttäminen ja laaja levitys. Ei pidä paikkaansa. Luen parhaillaan haastattelututkimusta, joka kuvaa erinomaisen osuvasti sinkku-elämän partneriproblematiikkaa kodin sisustusratkaisuista käsin. Vaikka haastattelu tuskin kuvaa ns. “kaikkien” ihmisten seksi-politiikan perusteita, olkoon tämä erektuslaiselle ytmatmjne-mallinnokselle opiksi ja ojennukseksi. Elämässä on tärkeintä ei suinkaan seksi vaan sisustus.
Alison J. Clarken haastattelema Kelly on nimittäin nainen, joka pitkän yksinhuoltaja-kauden jälkeen on innokas lähtemään parterinhakuun, koska, loppupeleissä, tarvitsee taloon miehen kanniskelemaan huonekaluja ja tuomaan rahaa sisustuksen uudistamiseen. Samalla se kodin säätäminen johon Kelly omin avuin pystyy palvelee cv:nä Kellyn potentiaalisuudesta hyvänä partnerina, sikäli kun flaksi käy ja saa raijattua miehen kotiin. Jälkimmäinen cv-aspekti on yleisestikin tiedossa (“sisustuksella reflektoimme ja konstruoimme identiteettiä”), mutta enpä muista aikaisemmin nähneeni vakuuttavaa haastattelupätkää ja erityisesti haastattelun tulkintaa, joka alistaisi seksin ja läheisyyden kaipuun (whatever…) sisustus-ambitioille.
Kellyn vastapainona on tietysti se toinen moodi, jossa sinkku kavahtaa parteri-jaagausta silkasti siitä syytä, ettei halua ketään kotiinsa tekemään arvaamattomia asioita. Toki, kyseessä on ilmeinen kontrollin tarve, mutta näin niinkuin muotoilun ja kotiutumisen näkökulmasta katsottuna kontrollin ilmeneminen nimenomaan sisustus-natsismina taitaa olla aika kiinnostava juttu.
On varmaan syytä lisätä, että sisustuksen keskeisyydellä tässä mielessä ei tarvitse olla paljoakaan tekemistä sisustuksen koherenssin tahi muun tyylipuhtauden kanssa. Voisi kai sanoa, että kyseessä on tietyn asia-esine-kokonaisuuden merkittävyyden asemointi sosiaaliseen elämään, ja että ei ole paljoakaan välineitä päätellä pelkästään katsomalla kokonaisuutta, miten merkittävä se on ihmiselle.
(Lähdeteos on Daniel Millerin toimittama Home Possessions, 23-45)