Muinoiskatko

Pirullinen yö. Heräsin aamuyöllä epämääräisen huonovointisena. Inhottavat olennot rupesivat kutomaan seittilöitään mielen maisemissa. Kertakaikkisen vihamielinen, juoniva maailma! Tinnitus piti kitinää. Olin vihainen miehelle, että hän nukkuu, mutta vihaisuus taittui, kun katselin häntä hämärissa - oli viiltänyt itseään partaa ajaessaan ja laittanut poskeensa Peppi-laastarin joka kohoili hengityksen tahdissa.

Nousin ja söin leipää. Venyttelin. Istuin tyynyllä ja katselin ulos. Tajusin, että kaikki ajatukseni kiersivät - kaukaa - samaa kattilaa. En sitä pystynyt lopettamaan enkä lähestymään. Ajattelin itseni uuvuksiin pelokkailla, raivokkailla ajatuksilla. Kapusin takaisin parvelle ja vaivuin samantien tiedottomuuteen.

Edit: Tänään näen kaikki muutkin tärkeintä kiertelevinä. Älkää tulko mua vastaan.