sim, simma, sim

Belgraden uimalakki-show "swim" päättyi hetki sitten. juuri ennen esitystä sikäläinen verkko meni nurin mutta se nousi ylös viime tingassa. Eli tyypillistä alkudramatiikkaa taas kerran, mutta saatiin kuin saatiinkin vedettyä näytelmä hienosti läpi. Taisi olla peräti tähänastisista paras esitys kyseisestä näytelmästä. Nyt on hieman yksinäinen olo. Verkkoperformanssin ehdottomasti huonoin puoli on se, että ei voi jälkeen päin mennä ryhmän kanssa drinkeille kun kaikki on eri puolilla maailmaa:Lontoossa, Uudessa-Seelannissa, Serbiassa ja Helsingissä. Ja ne kanssanäyttelijät on ainoat henkilöt joiden kanssa oikeasti nyt haluaisi juhlia ja jutella. En viitsi lähteä yksin kaupungille, tai kenenkään muunkaan kanssa. Ehkäpä avaan siideripullon täällä yksiössäni ja pistän musaa soimaan.


Levyhyllyni on varsin kirjava ja vailla mitään yhtenäistä linjaa. Kaikkea löytyy: heviä, teknoa, trancea, klassista, poppia ynnämuuta sekalaista eri vuosikymmeniltä, iskelmämusikkiakin on. Eilen kartutin vaatimatonta jazz-osastoani legendaarisilla diivoilla: Sarah Vaughan, Ella Fitzgerald ja Dinah Washington. Upeita ääniä, upeita biisejä. Ikivihreä Blue Moon ei ole minulle koskaan aiheuttanut mitään värinöitä mutta kun ihanaääninen Ella sen haikeana kajautti, tirskahti kyyneleitä silmäkulmaan. Tässä vähän jatsia (tai vastaavaa) Anun ja miähen romanttisille muuttopuuhille, jännitäville elämänmuuttoksille ja unille:

Blue Moon
You saw me standing alone
Without a dream in my heart
Without a love of my own
Blue Moon
You know just what I was there for
You heard me saying a prayer for
Someone I really could care for

And then there suddenly appeared before me
The only one my arms will ever hold
I heard somebody whisper please adore me
And when I looked the Moon had turned to gold

Blue Moon


Now I'm no longer alone
Without a dream in my heart
Without a love of my own