Sunday, October 23, 2005

Kuhinaa kuvauksissa, "making of..."


Torstaina pääsin seuraamaan sellaista jota en ole vielä livenä nähnyt tehtävän. Vahinkolaukausten kohtaus joka oli alunperin suunniteltu otettavan kahdeksalla eri kuvalla vedettiinkin läpi yhdellä kamera-ajolla. Lavasteista nostettiin pari seinää pois tieltä ja kamera liukui ja pyörähteli keskellä tilaa siirtyen toiminnasta toiseen. Vaatimaton kaavioni alla ei tehne sitä selväksi mutta yritän tässä itsekin hahmottaa, että miten koko kohtaus oikein saatiin tapahtumaan.



(Eli pakko minun on tässä kertoa kohtauksen toiminta, toivottavasti en saa sapiskaa jälkikäteen.) Hissin ovet aukeaa ja siellä Roope (Lorenz Backman) ja Maarit (Minna Rimpilä) toistensa kimpussa, kamera siirtyy Juulian (Kristiina Elstelä) kämppään jossa hän on valokuvaamassa. Ovikello alkaa soida hulluna ja lopulta Juulia hermostuu ja menee katsomaan ovisilmästä, siirrytään käytävän puolelle jossa näemme Remun (Remu Aaltonen) ringuttamassa ovikelloa kukkapuskan kanssa, Roope ja Maarit ilmestyvät kiihkoissaan kulman takaa ja törmäävät Remuun ja jatkavat Roopen kämppään kameran seuratessa heitä. Kun touhu alkaa päästä kunnolla vauhtiin kamera pakenee takaisin rappukäytävään jossa Remu on Roopen oviaukolla kuunnellen ähinää menee sitten takaisin Juulian ovella, ringauttaa vielä kerran ja poistuu. Juulia avaa oven ja nappaa Remun jättämät kukat ja menee takaisin kotiinsa. Roope tulee sulkemaan auki jääneen ovensa ja samalla Remu on vielä palaamassa taksin mutta säikähtää alastonta miestä ja pakenee takaisin rappuun. Roope sulkee ovansa ja poistuu.




Ja taisi olla jo viides otto, joka onnistui loistavasti, tästä kaikki kiitos näyttelijöille, ohjaajalle ja koko YLE:n kuvaustiimille. Itse pelkäsin että meneekö siinä viistoista ottoa. Ohjaaja Mika Tuomola hehkuttelikin jälkeenpäin että päästiin lähelle teatterinomaista näyttelemistä ja toimintaa joka on "tilan taidetta". Tämä voitiin tehdä näin vain tässä nimenomaisessa tilassa ja näillä näyttelijöillä. Lavaste onkin ilmeisen inspiroiva siinä, että se synnyttää ideoita toteuttaa kohtauksia tavalla joita ei storyboard-vaiheessa vielä voinut nähdä.

4 comments:

anna arsniva said...

Hehkun ja voitonriemun voi tuntea tänne asti :-))

Leena said...

"hehku ja voitonriemu" ovat täsmälleen oikeat sanat kuvaamaan ton kohtausen oton jälkeistä mielentilaa.

Anonymous said...

Saat vannoutuneen radioihmisenkin innostumaan kuvasta. Haa, mielenkiintoista.

Anonymous said...

Lumi: Voi miten kauniita muistoja (sattumalta verkosta ansioluetteloa päivittäessä)! Pus (ja haave Sunset Boulevardin suomal. versiosta nyt...)