Kerroin muutama päivä sitten kuinka yksi tytär yritti pistää veitsensä minuun. Kävin tänään poliisin kuulustelussa. Kerroin, että minusta nainen yritti vahingoittaa tai tappaa, tosin hyvin huterin elkein. Sain kuulla, että vangittu itse sanoo yrittäneensä ryöstää minut, ja kertoo vaatineensa rahaa. Ehkä vaatimus kaikui hänen kallossaan niin kovaa että hän unohti sanoa sen ääneen. Minusta hän vain kaahotti kohti terä tanassa eikä päästänyt ääntäkään. Ei hän muuten ollut karannut potilas, kuten kerroin, partiopoliisi oli kai kutsunut häntä potilaaksi vain sanaillakseen. Se ei varmaan ole kovin kaukana totuudesta. Tyttö oli kuulemma selvin päin. Aika sekaisin ja huuruinen siihen nähden.
Tunnistin kuvista oikean tytön. Muissa kuvissa poseeraavat tytöt olivat siistejä, joku vähän hymyilikin. Tämä yksi esiintyi tukka hapsottaen ja katse sameana. Musta tuntuu, että se ohjasi tunnistusta yhtä paljon kuin piirteetkin. Jotka kyllä sopivat mun muistikuviin. No, joudun vielä oikeudenkäyntiinkin todistamaan. Kaikkea sitä.
Jostain syystä en ole ollut kovinkaan tärinöissä. Olen tyytyväinen itseeni. Mä väistin, potkaisin ja juoksin.
Friday, January 09, 2004
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment