Tuesday, May 02, 2006

Matkaraportti


Tuli sitten käytyä CHI:ssä. Yhdessä sessiossa känsin päätäni vasemmalle ja kukas muu siinä istuikaan parin metrin päässä Jakob Nielsen. Heti tuli mieleen, että wau nyt mulla on tilaisuus jututtaa maailman tunnetuinta käytettävyys-heeboa. Mitähän siltä kysyisi? En sitten keksinyt yhtään ajatusta mitä olisin hälle halunnut jakaa. Se vaan sanois jotain että suorista viivat ja väritä vihreäksi. duh. Fonttikoko on housuissas. Se siitä.

Se mikä konffissa minulle liiankin usein nousee päällimmäiseksi tunteeksi on arroganssi. Vieläkö te tuotakin peruskysymystä väännätte, mä kelasin sen jo viis vuotta sitten. Pässinlihaa.

Paperien esittely noudatti useimmiten tuikkaa akateemista rakennetta jossa esitelmöijä esittää suoraviivaisesti tutkimuskysymykset, metodin, datan ja johtopäätökset. Puhujalle esitetyt kysymykset taas fiilistelivät aiheen inspiroimina, mutta vakio vastaus kuuluu: tuo on oikein kiinnostavaa, mutta tämän tutkimuksen datan valossa tuohon ei voi ottaa kantaa. Herranjestas, voi kai sitä nyt vähän fiilistellä ja spekuloida. Onko tämä nyt oikeasti niin vakavaa ja tiukkaa? Jos tutkii kissanpentujen käyttäytymistä etupihalla, niin voi kai sitä vähän miettiä miten ne käyttäytyisivät takapihalla, jos joku takapihoja tutkiva haluaa aiheesta keskustella?

Kohokohtiin kuului Scott mcCloudin esitelmä sarjakuvan mahdollisuuksista ja mahdollisista uusista esitysmuodoista netissä. Sarjakuvaa joka on muodoltaan temporaalinen (ruudut kuljettavat tarinaa ajallisesti eteenpäin jossain tietyssä järjestyksessä) on paha alkaa multimedialisoimaan koska kaikki ruudunsisäiset animaatiot ja äänet rikkovat jo olemassa olevan ajallisen rakenteen ja siten myös lukukokemuksen. Pässinlihaa pitäis olla tääkin. Mutta sarjakuva sopii hyvin internettiin, jossa voi hyödyntää muitakin kerronnan rakenteita kuin lineaarista, esim. syklistä tai haarautuvaa ruutuja ei tarvitse sijoittaa A4:lle. Mitään kauhean hyviä esimerkkejä tästä ei esitelmän aikana kuitenkaan tullut vastaan. Mutta mcCloud on toiveikas ja odottavalla kannalla, että sarjakuva jossain vaiheessa löytää uusia toimivia digitaalisia muotoja.


Keksinkö tuossa ylempänä uuden sanan: multimedialisoida... melkein kuin medikalisoida ja sama juttu on kyseessä, hoidetaan jollain pillerillä tai leiskan uusilla kevätväreillä vanha raakki yhteiskuntakelpoiseksi vielä muutaman kuukautta.

3 comments:

roju said...

Hah, tuo Scott McCloudin Reinventing Comics on suurinta hypetystä mitä omalla alallani on useampaan vuoteen nähty. Esimerkkejä ei ole, ei, luulisin että sen takia kun sarjakuvia on mukavampi lukea intiimisti kirjasta selällään loikoillen. Joku pelimäinen narratiivinen viritys saattaisi koukuttaa lukemaan koneeltakin, mutta eipä mitään sellaista korvaamatonta ole vielä näkynyt. Mikään ei tosin estä näkymästä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä sarjakuvassa tapahtuu sellaista että sarjakuva on menossa romaanimuodossa kirjakauppoihin ja manga pesee kaiken.

Leena said...

Juu roju, samoilla minäkin, ja itseasiassa Scott mcCloudkin.

Jengi on jo 80-luvulta fiilistellyt että digitaalisissa sarjakuvissa on potentiaalia, mutta se ei ole kyllä toteutunut vieläkään, muuta kuin että tavalliset, 'perinteiset' stripit leviät todella helposti ja nopeasti netissä, ja niiden sisältö ja teemat ovat laajentuneet.

Manga tosiaan valtaa alaa, mutta ei se varmaan kaikkea pese. Itse en siitä syty, olen enemmän eurooppalaisen sarjakuvan ystävä.

roju said...

No emmäkään keskimäärin mangasta PIITTAA, mutta tosiasia vaan on se että se myy valtavasti ja sellaisille lukijoille jotka eivät ollenkaan lue sarjakuvia muuten. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä millainen näiden kaikkien tyylien fuusio tulee olemaan.

Ranskaksi alkaa jo saada alternativemangaakin, gekigaa (vissiin).