Piirrän serkkutytöstä muotokuvan ensi viikolla. Kasiluokkalainen on tulossa tiistaina näyttämään söpöä naamaansa. Haluan piirtää oikeasta mallista enkä valokuvasta, koska se on musta antoisampaa ja sitä paitsi ajattelin, että voisi olla serkullekin mielenkiintoista käydä meidän työhuoneella, hän kun on itsekin yhdenlainen taiteilijanalku.
Tänään pakotin työhuonekaverini R:n istumaan mallina, jotta saisin taas tuntumaa siihen mitä se mallin piirtäminen oikein olikaan. En ollut aikoihin pidellyt hiiltä enkä säämiskää. Hiili on pehmeää ja kovaa yhtä aikaa, pölisevää, haurasta. Siinä on puun tuntu jäljellä, se hiipuu nopeasti sormissa niin kuin liekeissäkin. Se kulkee vahvana ja sävyisänä huokoisella pinnalla, mutta ilmiantaa paperille alustan epätasaisuudet. Säämiskä pyyhkii hiiltä, mutta jättää vähänkin likaannuttuaan tuhnuisen jäljen. Säämiskässä on yhtä aikaa hienostunut ja navettamainen tuoksu. Itse asiassa kultivoitunut on hyvä sana kuvailemaan säämiskää, kun cultivate viittaa myös maanviljelyyn. Tuntui hyvältä, oudon helpottavalta työskennellä näillä tutuilla välineillä.
Eräs asia (möykky, köntti, solmu) on viime aikoina painanut mua, vienyt voimia eikä ota seljetäkseen. R, herttainen ja hulvaton nuori nainen näytti mun piirroksissa vanhemmalta, sisäänpäinkääntyneeltä ja vähän piinatulta. Piirroskasvoille oli siirtynyt mun tunnetilani.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment