Olen viime viikot diggaillut yhtä tanssirenkutusta, jota korvani ovat bongailleet ties mistä mediatuutista. Ja eilen paljastui karmea totuus: biisi on britney spearsin. Eew eew! En kai minä nyt vaan ala fanittamaan sitä jenkkibarbieta? Minulla kun on tapana intoutua suorittamaan kokonaisvaltaista henkilöpalvontaa aina kun löydän upean äänen hyvässä biisissä -- Tina Turner, Anastacia, Annie Lennox... Hmm, no britneyn ääni ei kyllä ole yhtikäs mitään verrattuna nuihin mainitsemiini diivoihin joten voinen huokaista helpotuksesta ja diskoon sattuessani ehkä jopa danssata sen biisin vain lievästi nolostuen, koska tiedän että tämä on vain tämä biisi, eikä kukaan voi todistaa minusta mitään vaikka bongaisikin minut ihteäni sen tahtiin keikuttamasta. Tai siis, toisin ilmaistuna: tuskin pyrin koskaan presidentiksi, joten tämä tunnustus tuskin tuhoaa “uraani”. Ja sosiaalinen elämäni on joka tapauksessa aika niukkaa.
Eilen tempaisin myös laskettelurinteessä. Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen meno maistui hyvältä ja vaudin hurma oli nautinnollista sen jälkeen kun kroppa alkoi löytää hieman tuntumaa rinteeseen enkä ollut turvallani joka laskun aikana. Nyt on lihakset mielettömän kipeänä. Niskaankin koskee kuin olisin moshannut kolme tuntia putkeen. Miten muuten laskettelusta voi tulla niskat kipeäksi? Liikkuessani päästelen omituisia voihkaisuja joista ei voi olla aivan varma, että sainko juuri orgasmin vai olenko suurissa tuskissa. Ohikulkijoille voin vakuuttaa, että kyse on jälkimmäisestä. Valitettavasti.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment