Tämä on Konrad Lorenzin kirjasta Man Meets Dog:
"The Lupus dog does not possess those Oedipus complexes of the more domesticated [jackal] dog which convert his master to a cross between a father and a god; he treats him much more as a colleague, although his bond with him is very much stronger and far less transferable to another person."
Eikö kuvaakin hienosti kahta erilaista opiskelijan ja väitöskirjaohjaajan suhdetta?
Aihe on tapetilla: fellow researcher tapaa tänään ohjaaja-ehdokkaansa ja oma ohjaajani olisi virallistettava.
Hieman yllättäen pitää muuten paikkansa, että aina kun vastinpari on isä-jumala, suhde on "koiran" osalta persoonaton. Pätee yhtälailla terveisiin pieniin lapsiin, narsistisiin jatko-opiskelijoihin ja suurimpaan osaan parisuhteita.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment