Ja arvonnan onnellinen voittaja on...

Olen testannut kolmen suuren vaalikoneet, eli YLEn, almamedian ja Hesarin. Muistelen, että vielä edellisissä eduskunta- ja EU-vaaleissa minulle varsin onnistuneesti tarjottiin tyyppejä juuri siitä puolueesta jonka koen olevan lähimpänä omaa ideologiaani. Nyt on mennyt jotain pieleen.

Kaikissa kolmessa koneessa on todella paljon samoja kysymyksiä, lapset, vanhukset, liikenne ja terveys… Siinäkö on politiikan suuri arki? Oma arkeni taas on sen verran suppea tästä näkökulmasta, että vastaaminen on vaikeaa: onko koululaisten iltapäivähoito hyvin järjestetty? En tiedä, en ole niin läisessä suhteessa koululaisiin, tunnen niitä vain pari ja tapaan hietä harvoin. Onko vanhusten huolto hyvin järjestetty? Ei aavistustakaan. Isovanhempieni kuoltua en tunne läheisesti yhtään vanhusta. Muitakin esimerkkejä löytyy teemoista jotka ei osu lähellekkään elämääni( ainakaan toistaiseksi). Olisihan vastapainoksi voitu räätälöidä yksi kysymys myös yksinasuville aikuisille sinkuille.

Olen siis joutunut vastaamaan moneen kysymykseen EOS. Se on ehkä osasyy siihen, että näissä vaaleissa vaalikoneiden tarjoamat ehdokkaat ovat täysin vääriä tyyppejä täysin vääristä puolueista. Samaa valittaa myös SaraG. Hesarin kone tarjoaa myös lähimpänä olevan puolueen, minulle tuli ykkösenä SKP ja lähellä hyvänä kakkosen RKP. HAH! Miten ne kaksi voi olla toisiaan lähellä ja miten minä muka olen kumpaakaan lähellä?

Toinen ja suurempi osaselitys huonoihin tuloksiin voisi olla se, että kunnallisvaaleissa on ehdokkaina paljon kaiken maailman outoa hiippareita ja säätäjiä jotka eivät itsekkään ole kovin hyvin selvillä politiikan kokonaiskentästä ja valitsemansa puolueen linjauksista versus EU- ja eduskuntavaalien ehdokkaat joista suurempi osa on jo vähän ammattimaisempia poliitokkoja ja ovat jo seulotuneet puolueidensa sisäisestä ehdokasasettelusta.

Ehdokkaiden kokemattomuus ehkä synnyttää hajontaa yli puoleurajojen ja vaalikoneiden laskentametodit menee pihalle?

Asento, Lepo

Ainakin Tira ja EG ovat tunkeneet lusikkaa asento-soppaan. Lusikat on jees, on kiva saada käärittyä olemuksensa toisen ympärille. Toisinaan joku on minuakin hieman lusikoinut ihan oma-aloitteisesti. Harvoin, mutta kuitenkin. Se on hyvin mukavaa. Parempaa kuin vaikkapa veitsi asento jossa kunpikin makaa tikkusuorina omilla puoliskoillaan.

Linkkuveitset nyt on vielä pahemmat. Se on se krapula-aamun pahoinvointi ja pääsärky kippura kun kumpikin pyrkii vain sikiöasentoon ja mahdollisimman kauas toisen ihanista lemuista.

Haarukka-asento taas voi olla ihan mehukas. Riippuu tunnelmista. Se on vähän kuin lusikka mutta samalla pureskellaan toista niskasta.

Kannattaa myös muistaa, että kauhallakin voi ottaa, vaikka olisikin vain lusikalla saanut.

Eipas kukkuu

Olen on-line! Tallainen on pallomme nykyaan. Tulen kylla jatkossakin lahettamaan tekstiviesteja Leenalle, ainakin silloin kun olemme muutaman paivan reissussa, tai jos en jaksa toiden jalkeen nettikahvilaan. Taa Busy Internet on kai jenkkiketju, kovin on pohjoinen ilmastokin. Ja loysa r'n'b soi. Olemme matkalla Circleksi kutsuttuun markkinapaikkaan ostamaan pienta ruuvimeisselia. Isantaperheen 9-vuotias Aleksis haluaa isona lentajaksi, ja Mika pyysi mua tuomaan sille tuliaisiksi pienoiskoneen British Airwaysilta. Minahan toin, perati kauko-ohjattavan, mutta paristojen asentamiseksi tarvitaan ruuvimeisselia.

Mika on jo ostanut itselleen djemben. Han on ystavystynyt rummuntekijoiden kanssa, jotka ovat sitten opettaneet hanelle tukun mainioita rytmeja. Tanaan se on opettanut niita mulle. Ma siis saan rummun vaihtariksi webisivuista. Saatamme tuoda taalta enemmankin djembeja Suomeen ja myyda halukkaille.

On mahdotonta tiivistaa alkuvaikutelmia muutamaan lauseeseen, joten en edes yrita. Mutta mulla on jo hirmu kotoisa olo taalla, mika ei vahiten johdu siita etta Mika on ollut taalla jo kuusi viikkoa ja nayttaa mulle paikkoja. (Ah, mun pitaa ihan kohta lopettaa etta ehdimme kayda Ciclella ennen kuin menemme illan konserttiin, jotain perkussioita mutta nyt en muista poppoon nimea...) Se Coco beach oli ihmeen ihana, ei turistin turistia, pitka valkea santa joka jatkuu loivana monta kymmenta metria mereen, pienen miehen korkuisia tonkkosuolattuja aaltoja jotka sortuvat paalle niin ettei voi kuin hihkua ja sylkea. Olkapaat piti polttaa 20-kertoimisesta rasvasta huolimatta. Paikalliset futaajat treenasivat rannalla. Mika sanoi, etta hanen (suomessa) tuntemansa afrikkalaiset tyypit treenaavat myos noin, ilman apuvalineita, pelkastaan omalla keholla. Kundien jumppa oli nastaa katseltavaa. Kyykyssa, yhdella jalalla ja toinen jalka suorana edessa, hypylla vaihto toiselle jalalle, hiekan pollytessa.

Voi, nyt on mentava, olisi fiilis viela kirjoittaa mutta.

Moblog Ghana #1

Tekstiviestiterveiset Anulta:

Toivuin juuri alkushokkimigreenistä. Vaik alku oli hauska: Mikalla oli vapaapäivä. tavattiin rumpukauppiaita Moroa, Kennedyä ja kumpp, me tehdään niille webisivut ja ne meille djemben. käytiin Coco Beachilla. huikeat aallot Gulf of Guinealta. Palmunlehväkopissa pussailua korvat täynnä suolavettä. Illalla yritettiin internetkahvilaan mut yhteydet poikki. tänään Mika lähti opettamaan & mä piikitin isoon reisilihakseen. Nyt puolipäivä ja kipu poissa. Huomenna töihin, bloggaamaan ku suodaan. – ennakkomaistajaiset pitävät kutinsa: Ghanalainen suklaa on erinomaista.

Sovittiin Anun kaa jo etukäteen, että se tekstailee mulle ja mä sihteeröin viestit tänne. Tällainen köyhän miehen Mobiili-Bloki on My Typokin siis tämä kuukauden ajan.

Hello dear, do you have a green north state?

Mulla on kansainvalinen kaveripiiri: tanaan olen taalla Lontoossa nahnyt yhden Jarin, kaksi Petea, kaksi Anua, yhden haastateltavani, yhden Simon ja tosi monta puolituttua. Ilmio on tietaakseni yleinen, se etta nakee tuttuja kasvonpiirteita uusissa naamoissa. Ikavaa taalla ei siis ainakaan ole.
Tulen kirjakaupasta. Olo on juhlallinen. Kauppa on jotenkin koulun oma, eli suuri osa tarjontaa on jotain kauppis-ekonomi-tuubaa, mutta oli siella pari metria muutakin, josta koppasin mukaan mm. Johnien Law ja Hassard "Actor Network Theory and After". Ei niin etta sita tulisi edes luettua, mutta kirjaa ei saa Akateemisesta ja myonnan, etta olisin valtavan tyytyvainen jos osoittautuisi etta voin soveltaa toimijaverkostoteoriaa, mutta arvaan etta kirja lopettaa ne aikomukset. Jaa, ehka se siis kannattaa lukea.
Lauantaina kiertelin Belisizen alueella ja tutkiskelin hostel-tarjontaa. Oli vahan masentava kierros, paitsi etta oli kivoja asuintaloja super-brittilaiseen makuun, joten lohdutin itseani ostamalla Philip Pullmanin Sally Lockhart-lastendekkarisarjasta ekan osan, "Ruby in the Smoke". Sijoittuu sopivasti Viktorian aikaiseen Lontooseen. Olen myos huomannut, etta New Yorkiin sijoitetut stoorit (Salingerin For Esme with love and Squalor-kokoelma) sotkevat olemista tai paremminkin asettumista todella pahasti. Sopivinta luettavaa sen puolesta olisivat Peter Pan (asui Kensingtonin puistossa), Pikku Prinsessa (koyhaili ullakolla) ja Harry Potter (asui portaiden alla vaatekomerossa). Tama uusi huone on minimaalinen mutta ainakin se on puhdas. Kavin nimittain ensi toikseni ostamassa Vimia, riepuja ja kumihanskat ja kuumaa vetta taalla tuntuu riittavan. Kun sita tulisi viela suihkustakin, niin olisi perin pop.
Tahan astisista suurin jarkytys on tietysti torakoiden armeija mutta suurin pettymys tuli eilen: ymmarsin kysya tupakkatiskilla josko briteilla olisi vaniljalla maustettuja tupakoita. No tottahan! Aski maksoi yli 10e, joten hetken Akatemian rahoitus oli tosissaan vaakalaudalla, vaan ei. Se tupakka ei maistunut hyvalta. Taidan siirtya takaisin norttiin.

Päivän lyhyet

Näin yöllä pahaa unta: olin syömässä McDonaldsissa. Sietämätöntä. Anti-mac.

Minkä takia älyttömän moni ajatuu tänne hakelmalla "ravintola mikado"? Mitä kiinnostavaa siinä muka on? Älkää menkö sinne. Paska mesta.

Tälläinenkin ihana narttu on pyrkimässä valtuustoon. En minä porvaria äänestä mutta tämä saa kyllä tulla ja rangaista minua siitä.

Olo on edelleen kuin August Srindbergillä, missä on mun helium?

pieni valitelma

Anu lentää tällä hetkellä jossain afrikan yllä ja Heidi Lontoon kaduilla (shoppailee tiätty). Muilla on kiire tai liihottavat missä liihottavat. Lisäksi tähänastisen elämäni paras seksi on n. 15000 kilometrin päässä.

Tälläst tää syksy on. Ei maar, ei mua ois huvittanu mitään tehdäkkään. Ulkona sataa ja mua väsyttää.