bottu suusha

Pitäisi kirjoittaa erillisiä repliikkejä yhteen työn alla olevaan verkkopläjäykseen. Dialogitulvan avaamisessa auttaa usein salakuuntelu. Poimin irtolauseita ihmisten puheesta ja inspiroidun. Niinpä otinkin luonnosvihon kouraan ja painelin Kipsariin lounasikaan. Mitä sitten osuukaan viereiseen pöytään? No, siihen pelmahti tusinan verran Tanskalaisia! Moeloe meolöä hågge hähhe gökky jåå jåå njygge. Siinäpä minulle puhetta politiikkasimulattoriin.

Sunnuntaimatinea

Päiväkävelyllä kaupungilla Heidin kanssa törmäsimme kolmeen eri katusoitantaan. Kahdessa eri kadunkulmassa oli yksinäiset viulistit ja asematunnelissa viulisti duo. Kaikki muusikot olivat ehkä noin nelikymppisiä hieman tukevahkoja naisia. Ja kaikki soittivat Vivaldin neljää vuodenaikaa. Kevättä, jos tarkkoja ollaan.

Toisinaan Helsinki on valloittavan surrealistinen.

Tunnelista tuli mukaan Dark Angelin koko ensimmäinen tuotantokausi. Olen aina ollut viehättynyt naisista jotka ovat puoliksi kissaeläimiä. Eka kausi oli kiinnostava; pilotissa tyttö vielä replikoi tyyliin "men are the weaker sex" mutta jotain tapahtui tällekkin superkissalle sarjan edistyessä: loppupään jaksoissa vain mutanttipojat pitävät hauskaa ja darkangel juoksee perässä korjaamassa sotkuja. Sama vesitys on rasittavan yleistä tv-viihteessä. Moni naispäähenkilöiden varaan rakentuva sarja alkaa lupaavasti mutta yht'äkkiä homma muuttuukin ainoastaan poikaystävän etsimiseksi (buffy, sex and the city, charmed…)Antakaa naisten olla muutakin kuin tyttöystäviä! perkele! Asioista voisi tulla kiinnostavampia, yes?

Hemmoteltu iltatähti

Punavihreä seuralaiseni, kiinanruusu, kukki koko kesän. Aina oli yksi hörhelö auki ja seuraava turpoamassa. Jokainen kukka kuihtui seuraavana päivänä siitä kun oli päässyt täyteen kukoistukseensa. Nyt olen saanut seurustella kesän viimeisen kukinnon kanssa. Iltatähti punastelee täysillä jo seitsemättä päivää eikä lakastumisesta näy merkkiäkään! Olin jo ottanut ilmiön pienenä ihmeenä, henkilökohtaisena kunnianosoituksena sekä todisteena kasvien vähän tunnetuista dramaturgisista kyvyistä, kunnes eräs ihmispuolinen ystäväni katseli ruusua ja huomautti, että "niin se vain jaksaa ylläpitää viimeistä kukkaa kun sen energia ei enää kulu nuppujen kasvattamiseen".

Hämmennystä Hämeentiellä

Kipsarissa oli eilen eräät synttäripileet. Pikku lavalle kipusi notkean oloinen soitinyhtye. Niiden nimi meni multa ohi (kai sen parilla klikkauksella selvittäisi) mutta joka tapauksessa - harvoin näkee niin läheltä niin tylynkoreita kukonpoikia. Lommoposkinen, silmänsä mustannut solisti sylkäisi, kirkaisi mikkiin ja antoi siitä lähin kaikkensa pienelle mutta sekoavalle yleisölle. Hiestä märkänä hän repäisi käärmekuvioisen paidan päältään ja - multa meni pasmat sekaisin. Herkesin pogoamasta, hiippailin takavasemmalle ja vajosin sohvan turviin. Sillä kundilla oli ihan samanlainen kroppa kuin mun miehellä. Hö! Kolme viikkoa vielä.

Mistä ne naiset keskenään puhuukaan

Eilen soitin ystävälle joka oli samassa hulabaloo konffassa kuin minäkin toissaviikolla:
- No annoitsä sille?
- No. Annoin!
- No?
- Ööö tota hehe se oli hmm hehe olihan se siis no heh siis mä en oo ikinä kokenut mitään niin intensiivistä...
[20 min. yksityiskohtia myöh.]
- Itseasiassa mäkin sit lopulta annoin sille yhdelle. Se oli aika ihanaa...
[40 min tarkennusta ja puntarointia myöh.]
- Kyllä meidän kummankin siis kannatti antaa.
- Joo! Niin kannatti!

Feministinen discalimer: ärsyttää suomenkieli jossa naiset on niitä jotka antaa versus että ottaisi tai ... Mutta tällä kertaa me oltiin niitä joita jahdattiin oikein urakalla. Mutta minkäs sille mahtaa kun on niin ihana, saalis tai saalistaja.

Nämä eivät ole mutkia

Kaikki persoonallisuustestit, jotka olen tehnyt viime aikoina (!) väittävät minua introvertiksi. Se on peräti outoa. Enhän minä ole sulkeutunut tai eristäytyvä. Jos tulen olleeksi paljon yksin, mitä kyllä joskus tapahtuu, voin huonosti. Jos mun pitäisi arvata, millainen olen verrattuna keskimääräiseen (suomalaiseen) ihmiseen, pitäisin itseäni avoimena ja sosiaalisena.

Okei, introvertti ei tietenkään ole epäsosiaalisen synonyymi. Oletetaan, että testit ovat oikeassa ja mä en vain tiedä, minkä muunkaanlainen voisin olla kuin tällainen. Sisäänpäinsuuntautunut. Täällä on kiintoisia - ja keskenään aika erilaisiakin - määritelmiä introvertille. Mitä sanotte näistä kahdesta:
"A mode of psychological orientation where the movement of energy is toward the inner world. * [Jung Lexicon, Daryl Sharp]"
"By Myers-Briggs' definition, an introvert derives energy from his or her internal world of emotions and ideas, while an extrovert draws from the outside world of people and activities for spiritual sustenance.

Ekassa määritelmässä introvertin energian liike on sisäänpäin, mutta tokassa melkein vaikuttaa, että ulospäin -?

Jos tällaista on olla introvertti, miltä tuntuu olla ekstrovertti? Liittyisikö introversion luonteeseen, että mun on jollain perustavalla tasolla hyvin vaikeaa uskoa, että toiset ovat erilaisia kuin minä, vaikka olenkin oppinut sen järjellä käsittämään ja muistamaankin monesti ihan oikeissa kohdissa? Voisiko ekstrovertille sitten olla vaikeaa käsittää, että toiset ovat (myös) samanlaisia kuin hän? Vai onko tällä mitään tekemistä persoonallisuustyyppien kanssa?

Yhden singaporelaisen hotellin aula

Katseltiin Leenan kanssa (syyttävästi, toki) toisiamme, eikä kummallakaan mitään blogattavaa. Mä vaan litteroin ja Leena painaa kokouksesta toiseen. Ollaan me. Kans. Nytkin kuuntelen samalla haastattelunauhaa, mutta kun puhe menee vaihteeksi asian vierestä niin...
"mä jeesasin s:n kanssa j:a kun siinä oli teemana cocktail niin se meni sinne kanssa. ihan makee siit... joo...okei siis siinä ei ole mitään et mikä määrä mihinkin. no, okei, ehkä siksi kun se on tollaseen valkoiseen tilaan, mis on niinku tilaa enempi. tää on mun mielestä semmonen peruskotipaikkaan. se, meille on itseasiassa ostettu nää tuolit semmosiks omiks tuoleiks kun lapsena, et oli tärkeetä et ne oli omat ja välillä ostettiin uudet pääliset. on meillä ollut joku meillä oli sellanen 1800-luvun talo ja sit siellä on ollut sellanen tosi moderni sohva jossa on vaan se patjaosa ja sit se yks pitkä selkäosa ja siinä on ollut sellanen mustavalkonen, tätä pitkät mustat ja valkoset..."
Perkele. Kokonaisten lauseiden tarve painaa päälle. Taidan mennä
[menee tupakalle]
[...] eikä yhtään (naurh)