Ulkona on ihan liian kirkasta, pitänee pysytellä sisällä.
Ja kirjoittaa. Hassua, miten välillä on oltava hiljaista, toisinaan on laitettava soimaan juuri jotain tiettyä. Nyt se on Michael Nyman. Philip Glassin piano-biisit ovat käypiä myös. Vanhoista rock-suosikeista Mountain ja Free ovat olleet pop.
Kirjoittaessa parasta taustamusaa on sellainen, jota ei jää kuuntelemaan. Genesiksen, Yesin ja Jethro Tullin enemmän tai vähemmän rock-oopperat sopii paremmin siihen jonkinlaiseen ei-töihin, jota sitäkin tulee harrastettua kohtuullisen paljon.
Ei tosin viime aikoina. Pariinkin estetiikan tapaamiseen olen luvannut paperin keskusteltavaksi, väitöstyön tyyliä käsittelevä tulosluku alkaa saada hahmoaan ja olisi jo kiire saada emootioita räknäävä paperi liikkeelle. Ei ole paljon omia, mistä ottaa mallia. Emootioita siis. Kunhan kirjoitan.
Tämmöistä. Onnellista.
Saturday, March 25, 2006
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment