Habanera

Olen jo tosi pitkän prosessin kirjoittanut saman teoksen repliikkejä kahdelle päähenkilölle. Alussa minulta syntyi paljon helpommin ajatuksia kolmekymppiselle rokkikundille kuin kuuskymppiselle kapakkalaulajattarelle. Nyt on homma kääntynytkin toisin päin. Vaikeuksia on kundin reploissa mutta naiselle niitä syntyy hieman sujuvammin. Mahdollisesti tämä pitkään jatkunut tuotantoprosessi on tehnyt minusta kuusikymppisen. Tai sitten joku muu.

Joka tapauksessa vihaa ja epätoivoa alkaa olla mukavasti kasassa mutta onnellisista rakkausjutksista on nyt pulaa. Huomaisikohan kukaan jos pöllisin jotain pientä Carmenista?

When will I love you?
Good lord, I don't know,
Maybe never, maybe tomorrow.
But not today, that's certain.
[..]
Love is the child of the Bohemian,
It has never, never known any law.

Ai, mut ei toikaan taida olla kauheen onnellista. Mä en enää edes tunnista onnellisen rakkauden lausetta.