Drinkki nimeltä Leena

Toisista tehdään runoja tai lauluja...

Kävipä tuossa pari viikkoa sitten, että olin (tietääkseni ensimmäistä kertaa elämässäni), Muusana. Olen nimittäin inspiroinut erään Martinin. Tarkkaa reseptiä en osaa sanoa mutta drinkki on aika sitruunaisen hapan, vähän kuin Lemon Drop, mutta siinä on lisänä, ovelasti makeampia sävyjä antamassa, ainakin mustikkamehua.

Virtuaalisella golfkentällä

Muutaman viikon käytän jälkeen minulla alkaa olla jo pienoinen addiktio Facebookiin. Palvelu tuntuu varsin näppärältä tavalta pitää jonkinlaista yhteyttä kaukana asuviin kavereihin, harvemmin tapaamiin tuttuihin ja kollegoihin.

Pidän myös pimp-my-everything –henkisestä käyttöliittymästä, jossa voi ihan itse valita mitä kaikista lukemattomista nippeleistä, leluista, viihteestä ja asiasta omalle sivulleen haluaa asentaa.

Parasta on kun joku käy värisyttämässä mun hampsteria.

Mitkä lienee käyttäjäluvut? Kanadan reissuillani tapaamista henkilöistä sieltä löytyy jokaikinen. (Kaikkia en sentään ole omalle sivulleni kaveriksi pyytänyt.) Suomalaisia on vielä reilusti vähemmän – jopa uusmediahörhöistäkin vain osa, bloggaajista jo aika moni, vanhoista koulu- ja lapsuuskavereistani ei yhtäkään, eikä ole insinöörituttujakaan näkynyt.


Osa ihmisistä käyttää Facebookkia hauskanpitoon kavereiden kanssa ja toiset bisnessuhteiden ylläpitoon suorastaan. Toistaiseksi ainakin näyttäisi, että molemmat tavat onnistuvat ihan mukavasti. Vaikka olen kyllä kuullut eräästä kaveri-orientoituneesta käyttäjästä joka pahastui oikein kovasti siitä, että joku bisnestuttu yritti työsuhdetta rakentaa Facebookin kautta. Analogia on se, että alkaisi hioa firman osakekauppoja golfkentällä.

Rauhaa ja rakkautta

Pari viikkoa sitten kävelin Eerikinkadulla kun joku vajaa viisikymppinen mies pysäytti minut ja alkoi ulkomaalaisen korostuksellaan kertoa siitä kuinka minulla on muuten kiinnostavat värit ja energiat aurassa, mutta elämässäni ei ole rauhaa eikä rakkautta. Menin puolustuskannalle, että juu-ei kyllä minä sen tiedän, mutta blaa-blaa... Kuulemma älyllistän liikaa eikä se ole erityisen hyvä tekosyy olla ilman rakkautta. Tuli sitten paha mieli myöhemmin: on tosi huonoa käytöstä sanoa vastaan tulevalle muukalaiselle ettei hänen elämässään ole rakkautta. Ihme tyyppi. Mitäköhän se mies ajattelisi minun aurastani nyt:

Olin nimittäin Torontossa. Olin ensimmäistä kertaa Kanadassa ei-työn-merkeissä, eli siis lomalla, vaikka uusia ja vanhoja "konffaajia" toki tapasinkin. Rakastan kaupungin estetiikkaa ja ihmisiä ja kuumankosteaa kesäilmastoa. Konffarakastajan puutarhassa riittää rauhaa ja rakkautta (ja perhosia ja oravia). Ja ne Martinit!

Mahtavia muuten nuo Finnairin lomalentohinnat: käväisen toistekin jos sama meininki jatkuu.


Minulla oli tällainen havainto/kokemus shoppaamiskulttuurista. Suomessa jos katselee jotain vaatekappaletta ja joku toinen tutkii samaa vaatetta, niin se on vähän niin kuin nolo juttu, ei semmoista vaatetta voi ostaa tai sovittaa jota joku toinenkin zoomailee. Torontossa kun satuin sovittamaan jotain vaatekappaletta, niin joku muu saattoi ihastua siihen ja alkoi sovitella samaa kledjua itsekin. Sitten vertailtiin ja katseltiin ja keskusteltiin siitä vaatteesta. Molemmat saattoivat ostaa saman mekon.

Yksi selitys voisi olla siinä, että Toronto on niin iso kaupunki, että sitä samaa ihmistä tuskin kohtaa koskaan uudestaan, ja jos kohtaakin niin todennäköisyys että hänellä olisi juuri silloin samat vaatteet on häviävän pieni. Suomessa tämä taas on mahdollisempaa.

Tutkimuspäivä TaiKissa

20. 9.2007 klo 12 alkaen (tarkempi ohjelma ilmestyy syyskuussa)
Sampo sali, Mediakeskus Lume
Taideteollinen korkeakoulu

Ilmoittautuminen 17.9. mennessä tästä linkistä.

"Tutkimuspäivä on erinomainen tilaisuus saada iltapäivässä ajankohtainen kuva korkeakoulun monipuolisesta tutkimustoiminnasta. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille, opiskelijoille, tutkijoille, yhteiskunnan päätöksentekijöille sekä erityisesti nykyisille ja tuleville tutkimuksen yhteistyökumppaneille yrityksissä ja organisaatioissa. Osallistujille luvataan mielenkiintoinen iltapäivä. Tilaisuudessa puheenvuoron saavat korkeakoulun professorit ja tutkijat. Esittelyssä on useita tutkimusryhmiä. Näkyvästi mukana ovat myös korkeakoulun jatko-opiskelijat, joiden työstämät posterit valtaavat Lumeen ylälämpiön."

Tilaisuus on suomenkielinen ja maksuton edellyttäen ilmoittautumista 17.9. mennessä.
Tervetuloa!

Lisätietoja Tutkimusinstituutti, projektisuunnittelija Pirita Posti, tutkimusinstituutti, p. 09 756 30428, email: etunimi.sukunimi@uiah.fi

Kathleen Irwinin väitöstilaisuus la 25. 8. klo 12

Lavastustaiteen väitös tarkastelee tilan ja esitystapahtuman suhteita.

Kathleen Irwinin (MA) väitöskirja The Ambit of Performativity. How Site Makes Meaning in Site-Spesific Performance tarkastetaan Taideteollisessa korkeakoulussa (Mediakeskus Lume, Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki) lauantaina 25. elokuuta 2007 kello 12. Vastaväittäjänä toimii professori Mike Pearson, University of Wales Aberystwyth. Väitös kuuluu lavastustaiteen tutkimusalaan.

Kathleen Irwinin väitöstutkimuksen kohteena on monialainen, yhteisöllinen performanssiteos, The Weyburn Project. Tämä mittava tuotanto toteutettiin vuonna 2002 tyhjillään olevassa mielisairaalassa Weyburnissa Kanadassa, Saskatchewanin alueella. Tutkimus etenee skenografisesta näkökulmasta ja keskittyy ensisijaisesti tilallisuuteen ja ”löydetyn” tilan tarjoamiin mahdollisuuksiin tuottaa uusia merkityksiä teokselle. Väitöskirjaan liittyy dokumenttielokuva Weyburn - An Archaeology of Madness, jossa esitellään projektin vaiheet ideoinnista lopulliseen tuotantoon. Elokuva julkaistaan dvd:llä väitöskirjan yhteydessä.

Väitöskirja tarkastelee yleisesti fyysiseen ilmaisuun perustuvia ja tilasidonnaisia toimintatapoja osana kuvataiteen ja esittävän taiteen kenttää. Tutkimus hahmottaa suuntausta kohti ”löydettyjä” ja tuottavia erityistiloja, jotka ovat keskeinen osa työtä itseään. Tilallisuus voi Irwinin mukaan toimia esityksen ohjenuorana teatraalisuuden sijaan.

Teoreettisen viitekehyksen avulla eritellään, kuinka tila lähtökohtaisesti tuottaa merkityksiä, kuinka näitä merkityksiä viestitetään ja vastaanotetaan löydetyssä tilassa ja kuinka skenografinen tutkimus toimii tämän prosessin välittäjänä. Tutkimus sijoittuu postmodernismin ehtoja noudattelevan estetiikan alueelle. Keskeistä on suhde maailmaan, jossa satunnaisuudella ja sattumalla on oleellinen vaikutus. Esityksen kannalta erityisen merkittäviä ovat tilanteet, joissa todellisen ja teatterillisen välinen raja hälvenee ja seurauksena syntyy ”ylimääräisiä” merkityksiä.

Väitöskirjan mukaan globalisaation paineessa tilasidonnaisuus voi esittäytyä myös tietoisena strategiana. Taiteilijat ja esiintyjät voivat luoda yhteyksiä ja toimia paikallisesti tekemällä tiloihin ja lähiyhteisöihin keskittyvää työtä. Tällaiset suhteet ovat moniäänisiä ja määrittelemättömiä, kuten tilatkin.

Kathleen Irwin työskentelee lavastustaiteen apulaisprofessorina Reginan yliopistossa Kanadassa. Hän tutkii tyhjillään olevien rakennusten elävöittämistä performanssitaiteen avulla ja tilojen
uudelleenkehittämistä kestävään kulttuurikäyttöön.

Lisätietoja: Kathleen Irwin, kathleen.irwin a* uregina.ca tai koordinaattori Kirsi Rinne, kirsi.rinne a* uiah.fi, puh. 040 5929 466

Väitöskirja The Ambit of Performativity. How Site Makes Meaning in Site-Spesific Performance on ilmestynyt Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarjassa. Tilaukset ja arvostelukappaleet: TaiK Julkaisut, puh. (09) 7563 0319, books a* uiah.fi

Greetings from Maunula

Mä vaan sitä että kyllä määkin olen hengissä. Oikein hyvinkin, sitäpaitsi. Muun muassa on kovasti pakattu tavaroita, kärrätty itset ja kamat evakkoon, osteltu tusseja ja piirretty (Hello Kitty varsinkin on jo aika näköinen ja tuolla erinomainen kuvittamiseen jne liittyvä blogi, jonka arkistojen lukemiseen on mennyt viimeiset pari viikkoa), nautiskeltu hyvästä ruuasta ja seurasta ja suunniteltu yksiön päivittämistä isompaan. Noin.

Ja oon tehnyt töitä, juu. Jatkossakin: ensi viikolla on Taikin kehittämisseminaari ja siellä vedän työpajan jonka aiheena on kun monikin Taikissa pitää tulevaisuuteen kallellaan oloa koko koulua yhdistävänä tekijänä. On niitä muitakin tekijöitä tai teemoja ihmisten mielestä mutta mulle annettiin toi. Ajattelin aloittaa kertomalla miten pari vuotta sitten kävelin osastolla jonkun kyltin ohi ja piti oikein palata takaisin katsomaan että miksi kummassa meillä lukee seinällä "University of Nostalgia". Oikeasti siinä luki tietenkin että "Industrial and Strategic Design".

Toisekseen, jos jaksaa ja on pilvetöntä, kandee su-ma välisenä yönä katsella taivaalle. Perseidien meteoriparven vuotuinen maksiimi on tuolloin, mahdollisesti jopa useita tähdenlentoja ja tulipalloja minuutissa. Ursa kertoo tarkemmin ja varmaan myöhemmin myös Tähdet + Avaruus-lehden uutisblogi.

Läheltä piti

Tuli oudolta nimeltä sähköposti jonka otsikkona oli vain invitation. Olin jo merkkaamassa sitä spämmiksi mutta jokin sai minut sitten vilkaisemaan postin sisältöä. Minut on kutsuttu tuonne lokakuussa turisemaan vuorovaikutteisesta televisiosta yhdessä muiden eurooppalaisten käsikirjoittajien ja tuottajien kanssa. Kaikki kulut maksetaan.

Sehän tässä nyt nousee väistämättä mieleen, että onko minulta mennyt muita vastaavia tilaisuuksia ohi vain koska posti on omasta tai koneeni mielestä ollut spämmiä.


pS. kohta tulee Hiili-kissa viikonloppukylään. Piti imuroida ettei se sais astmaa. Ois vähän noloa.

Havainto kätisyydestä

Olen aika eläytymiskykyinen (esim. fiktiokirjoittajana), ja luulisi että parhaiten osaisin eläytyä ta-daa: itseeni. Nyt tuijottelen tuota alla olevaa Meez-kotkotusta. Sehän on olevinaan ikään kuin sarjakuvaversio minusta ja tukka ja kledjut matchääkin ja muutenkin ois kiva. Minua kuitenkin vaivaa oikein kovasti se, että tyyppi nakuttaa konetta vasemmalla kädellä, eikä oikealla, jolla minä sitä naputtaisin. Ajattelen olevani tuo tyyppi ja vasenta kättäni alkaa koskea koska se on motorisesti niin taidoton, että en voisi työskennellä tuolla lailla. Oikealla satunnaisesti työskentelenkin noin, yleensä kyllä molemmilla käsillä yhtä aikaa. Lopputulos: en osaa täysin samastua ja kokea hahmoa omakseni, avatarikseni.

En olisi etukäteen arvannut, että tuollaisella käsiasialla on merkitystä tällaisessakin asiassa