Pierre Bourdieu ja kylppärin järjestys

Mutsi ja systeri kävivät siivomassa mun luona viime kesänä. Ilmeisesti silloin mutsi on tuonut tänne 5:n litran kanisterin suihkusaippuaa. Löysin kanisterin viikonloppuna. Hämmästys oli varmasti molemminpuolista.

Voin hyvin kuvitella, miten mutsi on ajatellut, että kanisteri on hieno homma, koska onhan se niin näppärän kätevää kun ei tarvitse jatkuvasti ostella ainetta vaan voi vain kätsästi täytellä pumppupulloa omista varastoista. Mä taas ihmettelen että millä helvetillä pääsen eroon aineesta, jota "saa kaataa viemäriin pienissä määrissä runsaan vesimäärän kera".

Vaan ei mitään niin inhaa etteikö jotain hyvääkin. Typerä kanisteri pintautti parikin huomiota asumisesta. Ensinnäkin: kylpyhuoneessani ei ole ainuttakaan paikkaa pumppupullolle, mikä sinänsä on jo hiukan ällistyttävää. Luulisi että jollekin pienelle pullolle on tilaa ja paikka missä tahansa asunnossa mutta ei näköjään ole. Toisekseen, jälleen ihmettelin, että millä tavoin ihmiset noin ylipäätään järjestävät ja muistavat nimettömiä, arkisia tavaroita, joita tarvitaan harvoin. Joulukoristeet, talvirenkaat, mehukattilat ja veropaperit ovat ehkä helppoja, koska niiden tarve liittyy tiettyyn vuodenaikaan mutta jonkun suihkusaippuan kaltainen satunnaisesti tarpeellistuva asia syö kognitiivista kapasiteettia varmaan aika paljon. Ehkä juuri säästöpakkaukset selittävät miksi puolet suomalaisista avioliitoista päättyy eroon. Voin nimittän hyvin kuvitella tyypillisen parisuhdetta prosessoivan sananvaihdon:

"Hei kulta, sä olet taas tyhjentänyt tän pumppupullon. Missä meillä on meidän suihkusaippuakanisteri?"
"Vitustako minä tiedän."

Mutsi oli sitten kesällä kelannut, että siivouskaappi on luonteva paikka kanisterille. Avoliittoajoiltani hyvin muistan miten iso osa keskinäistä kommunikaatiota käsitteli just tota, että mihin mikäkin tavara laitetaan, missä mitäkin on ja hei, mitä me syötäis tänään? Samoin perjantain kenttätutkimuskierroksella Stockkalla salakuuntelin pariskuntia, jotka hartaasti pohtivat tämän ja tuon liinavaatteen keskinäistä paremmuutta. Loppuviimeksi kaveri soitti illalla ja avautui siitä, miten partnerinsa oli polttanut hieman päreitään kun kaveri ei ole kauhean innostunut yhteisistä ostosretkistä ruokakauppaan. Siis kun ei nappaa seistä vihannestiskillä neuvottelemassa että otettaisko pihvi- vai kirsikkatomaatteja vai ehkä sittenkin kesäkurpitsaa. Ensihätään tarjosin keskusteluapua. Sovittiin että luetaan vaihteeksi Bourdieuta tahoillamme ja katsotaan tarkemmin, että mitä eroa on sillä, eteneekö maailmassa esteettisin vai eettisin periaattein.