Meillä oli koululla alkuviikosta puolentoista päivän mittainen kotiutumista käsittelevä työpaja. Ideana oli, että kokeillaan, onko kotiutumisen käsite sellainen, että siitä olisi muotoilijoille omassa duunissaan hyötyä. Vierailevina puhujina oli Guy Julier (Leeds Metropolitan Uv.), Andy Crabtree (Uv. of Nottingham) ja Gordon Hush (Glasgow School of Art) plus meidän Pekka Korvenmaa. Noista kukaan ei tee ortodoksisesti kotiutumistutkimusta, mutta pointtina ei ollutkaan esitellä kotiutumistutkimuksen tuloksia ja niiden perusteella sitten tehdä osuvaa muotoilua. Musta keskeisenä ideana (ja minähän sen varsinaisen luentojen lisäksi pidetyn työpajan vedin) oli hiukan edes hankaloittaa muotoilijoiden kykyä ajatella käyttäjää ja käyttämistä.
Kotiutumistutkimus, siis se, että tarkastellaan, miten ihmiset ottavat osaksi elämäänsä kaikenlaisia asioita ja juttuja, tekee aika vaikeaksi fiksata käyttämisen tietynlaiseksi. Muotoilijat perinteisesti ratkaisee ongelman tekemällä jotain, objektin x, jonka käyttäjä sitten kohtaa ja tunnistaa asiaksi jonka haluaa osaksi elämäänsä. Eli oikeastaan muotoilijat tekevät duunia markkinoita ja valmistajia silmällä pitäen, jotta joku härveli ylipäätään pääsisi käyttäjien valintojen ulottuville. Meillä on tiistaina työpajan välikatsaus ja on jännä nähdä, mitä tyypit ovat saaneet aikaiseksi. Voi tietysti olla, että mitään domestication oriented designia ei edes voi olla olemassa mutta idea on ainakin ihan hauska.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment