Perheonnela

Old news: 2003 UB313, lempinimeltään Xena on nyt siis saanut viralliseksi nimekseen Eris, eripuraisuuden jumalattaren mukaan. Löysin englannin-/kreikankielisen luettelon Eriksen lapsista [here]:

Toil [Ponos]
Forgetfulness [Lethe]
Famine [Limos]
Sorrows [Algea]
Fightings [Hysminai]
Battles [Machai]
Murders [Phonoi]
Manslaughters [Androctasiai]
Quarrels [Neikea]
Lying Words [Pseudea]
Disputes [Amphillogiai]
Lawlessness [Dysnomia]
Ruin [Ate]
Oath [Horkos]

Tosi nasta perhe, pääsispä sinne kiitospäivän viettoon :)

Xena-faneja kautta maailman lohduttaa, että vaikka kääpiöplaneetan nimeksi ei tullutkaan Xena, sen kuu sai nimekseen Dysnomia eli Lawlessness. Ei ole sattumaa, että Xenan näyttelijän nimi on Lucy Lawless.

Muotoiluluotaimet avuksi empaattiseen suunnitteluun

Taiteen maisteri Tuuli Mattelmäen väitöskirja Design probes (Muotoiluluotaimet) tarkastetaan Taideteollisessa korkeakoulussa (suuri luentosali, Hämeentie 135 C, Helsinki) perjantaina 6. lokakuuta 2006 kello 12. Vastaväittäjänä toimii professori Martti Mäntylä Teknillisestä korkeakoulusta. Väitös kuuluu muotoilun osaston tutkimusalaan.

Tutkimuksen mukaan luotaimien avulla voidaan rikastaa ja tukea suunnittelijan tai suunnitteluryhmän inspiraatiota. Niillä kerätään henkilökohtaista käyttäjätietoa, ja lisäksi niiden avulla käyttäjät voivat osallistua suunnitteluprosessiin. Kaiken kaikkiaan luotaimet voivat lisätä vuorovaikutusta suunnittelijoiden ja käyttäjien välillä. Mattelmäki kehottaa hyödyntämään luotaimia kokeilevalla mielellä ja sellaisissa vaiheissa, jotka sietävät luovuutta ja epämääräisyyttä. Kirjan käyttöohjeena onkin: Sovella!

Englanninkielinen väitöskirja Design probes on ilmestynyt Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarjassa.
Tilaukset ja arvostelukappaleet: TaiK Julkaisut, puh. (09) 7563 0319, books a*uiah.fi

Raivolan rysäpöksyt

Joku ihana ihminen on laittanut kaikkien aikojen lempisketsini YouTubeen. Kiitos :)

Tappaja tappaa

Montrealissa oli hiljattain järkyttävä ampumisvälikohtaus jossa nuori mies ryntäsi aseen kanssa kouluun tappaen yhden ja haavoittaen useita. Mies teki itsemurhan haavoituttuaan poliisin luodista.

Joku on ehtinyt napata kuvakaappauksen murhaajan profiilista Vampyyriverkkoyhteisössä johon hän kuului. Kun tietää kuinka kävi, tällaista [1,2MB] lukee kauhunsekaisin tuntein ja merkityksiä lisäillen. En ole tutkinut, mutta samassa verkkoyhteisössä lienee monellakin samankaltainen profiili – synkkiä kun ovat teemat, mutta eihän niitä kaikkia hoitoon tarvitse passittaa. Eihän?

Viikonlopun saldoa

Voihan Zeus. Nyt on sanamonsteri Salarakkaan serkuksi kehitetty Nettirakas. Mutta varokaa hyvät ihmiset nettirakkaitanne sillä yksin "nettirakas puukotti" kertoo viikonlopun Iltalehti.

---
"We would like to invite you to participate as a distinguished speaker at the conference." Lienee aika normaalia retoriikkaa virallisessa kutsukirjeessä mutta tunnustan, että pieni hymynkare tuli suupieleen. Distinguished, juu minä. Matkatkin maksetaan.

---
Olin lauantai-iltana baarissa ja olisipa flaksi viuhunut jos olisi kelvannut. Monta typpiä kävi oikein innokkaina pokailemassa, plus silmäpelaajat päälle. Tällaista ei mulle yleensä satu. Ei koskaan. Taksijonossakin vielä joku yritti kaikkensa. No sainpa myös tarjouksen keikkahommasta: pikainen käteenveto pitäisi suorittaa, mutta enpä edes jäänyt kuuntelemaan keikkapalkkion summaa. Ei mulle mulkkujen rahat kelpaa.

Teatterissa istumista tapahtunut

Tällä viikolla on tullut käytyä kahdessa herkullisessa musikaalisessa esityksessä:

Ilpo Tiihosen teksteihin perustuva Kaipaus musikaali Teatteri Vantaassa viihdyttää ja koskettaa. Näyttelijöillä on selvästi hyvät kemiat keskenään ja teksti osuu aikaan ja tunteisiin.

"Oi, kuinka voi kunnon sureminen joskus antaa voimaa,
ja kuinka ihanasti itsesääli sitten sivelee
kun ensin itseänsä soimaa."



Bussi Nro. 11, Peter Maxwell Daviesin oopperan kantaesitys Suomessa oli hykerryttävän hieno. Mahtava näyttämöllepano roskasäkkeineen ja räyhnäisine bussinpenkkeineen ja koomisine hahmoineen. Hihittelin läpi koko biisin.



Puhuttiin esitysten jälkeen, että on tavallaan sääli että molemmat kantaesitykset on tuupattu pieniin teattereihin, matkan päähän keskustasta. Tällaisella taiteellisella laadulla tehdyt teokset vetäisivät isommatkin salit täyteen. Mutta, koska esimerkiksi Helsingin kaupunginteatteri on viimeksi tilannut uuden suomalaisen musikaalin?

Greetings from Helsinki

Meillä oli koululla alkuviikosta puolentoista päivän mittainen kotiutumista käsittelevä työpaja. Ideana oli, että kokeillaan, onko kotiutumisen käsite sellainen, että siitä olisi muotoilijoille omassa duunissaan hyötyä. Vierailevina puhujina oli Guy Julier (Leeds Metropolitan Uv.), Andy Crabtree (Uv. of Nottingham) ja Gordon Hush (Glasgow School of Art) plus meidän Pekka Korvenmaa. Noista kukaan ei tee ortodoksisesti kotiutumistutkimusta, mutta pointtina ei ollutkaan esitellä kotiutumistutkimuksen tuloksia ja niiden perusteella sitten tehdä osuvaa muotoilua. Musta keskeisenä ideana (ja minähän sen varsinaisen luentojen lisäksi pidetyn työpajan vedin) oli hiukan edes hankaloittaa muotoilijoiden kykyä ajatella käyttäjää ja käyttämistä.

Kotiutumistutkimus, siis se, että tarkastellaan, miten ihmiset ottavat osaksi elämäänsä kaikenlaisia asioita ja juttuja, tekee aika vaikeaksi fiksata käyttämisen tietynlaiseksi. Muotoilijat perinteisesti ratkaisee ongelman tekemällä jotain, objektin x, jonka käyttäjä sitten kohtaa ja tunnistaa asiaksi jonka haluaa osaksi elämäänsä. Eli oikeastaan muotoilijat tekevät duunia markkinoita ja valmistajia silmällä pitäen, jotta joku härveli ylipäätään pääsisi käyttäjien valintojen ulottuville. Meillä on tiistaina työpajan välikatsaus ja on jännä nähdä, mitä tyypit ovat saaneet aikaiseksi. Voi tietysti olla, että mitään domestication oriented designia ei edes voi olla olemassa mutta idea on ainakin ihan hauska.

Uusmediaveteraani Suomessa

Persoonallinen megaguru, nettivetraani ja kulttuurintukija ja performanssitaiteilija jne. Sandy Stone luennoi otsikolla "St. Urho and the Temple of Doom: Adaptive narrative and transcoded fantasy in future digital gaming" Games and Storytelling sarjassa.

Tiistaina 19.9.2006, klo 17:15-19:00, Taik/Lume, Sampo sali.

Tää ei oo mikään tavallinen tapaus.

Saatanan tunarit

Niin kutsuttu musta lista on alkanut räjähdysmäisesti kasvaa viimepäivinä. Ai-ai, ois kirveelle töitä.

Marie Antoinette

Pakko ihan vähän blogatakin kun en osaa edes muodostaa kunnollista mielipidettä. Sofia Coppolan ohjaama Marie Antoinette on omituinen leffa. Siinä ei oikeastaan tapahdu paljon mitään, tai no Ranskan vallankumous, mutta se on häivytetty ääniksi taustalle. Marie Antoinette ja Ludvig syövät aamiaista sanomatta paljon mitään, menevät nukkumaan eivätkä rakastele. Marie Antoinette vaan pelaa ja bailaa ja shoppaa kuin nykyteinitkin (tosin tavarat tuodaan hänen luokseen, eikä hänen tarvitse vaivautua ostarille). Taustalla soi rock musiikki. En tiedä, hyvä tai huono, mutta vähintäänkin kiehtova. Visuaalisesti on kyllä hieno elokuva ja Kirsten Dunst kiinnostava valinta päärooliin.

Lisäys 12.9.: olen tässä muutaman päivän pohdiskeltuani tullut varovaisesti siihen tulokseen, että kyllä se on hyvä leffa eikä huono leffa.

Outoa symboliikkaa

Osoitekirjastani löytyi kuolleen ihmisen tiedot. Niiden poistaminen oli yllättävän vaikea toimenpide suorittaa.

Ennakot näytetty maailmalla

Miguelolta tuli kännykkäkuva Linzistä, Itävallasta missä lineaarinen installaatioversio Vahinkolaukausien musiikkivideo-osuuksista on ollut esillä osana näyttelyä Ars Electronicassa. Näinköhän siellä on näyttelyväki ymmärtänyt suomalaista huumorintajua? Pianhan sen kuulee kun medialabralaiset palailee kotimaahan. Ja syksy kun vielä hinkkaillaan metadataa niin joulun korvilla nähdään miten suomalainen TV-yleisö siihen suhtautuu. Vähän jo kutkuttelee mahanpohjukassa.

Tylsä ikäluokka

Verkkohesari tänään (lihavoinnit minun):

"Eri ikäryhmistä keski-ikäiset suhtautuvat kyselyn mukaan myönteisimmin valvontaoikeuteen. Selkeä enemmistö eli 61 prosenttia 35–49-vuotiaista hyväksyisi sähköpostien valvonnan." [link to]

Olenhan minä se tiennyt mutta nyt sen näen ensimmäistä kertaa mustaavalkoisella. Kuulun virallisesti ja tilastollisesti keski-ikäisten ikäluokkaan. Ei tässä muuten mitään mutta näköjään keski-ikäisten mielipiteet on aivan perseestä. Mutta senhän minä tiesin jo kuuluessani nuorisoon.